Meta

Tänä aikana, joka viime päivityksestä on vierähtänyt, olen jopa tehnyt jotakin tavallisesta loikoilusta poikkeavaa, mutta se, ettei asiasta raportointi täällä ole käynyt mielessäkään, kertoo jo jotain. Poikkeavat asiat oli lääkärissäkäynti sekä vapaaehtoistelu eräällä avantgarde-musiikkifestarilla, jolloin pääsin passin kanssa ilmaiseksi hengaamaan lopun iltaa kuunnellen ihmeellisiä ääniä ja siemaillen järkyttävän hintaista kaljaa.

Olen etsiskellyt (ja löytänyt) mielenkiintoisia ja hyviä blogeja viime aikoina, enemmän tai vähemmän yleiskiinnostavista aiheista. Tämä muistutti mua ärsyttävästi siitä, kuinka ehkä joskus esihistoriallisella aikakaudella mullakin oli yleisesti kiinnostavaa blogattavaa. Nyt ei, ja se johtuu parista asiasta.
    Ensinnäkin niihin aikoihin olin paljon erakoituneempi, jolloin tuli purettua kaikki ajatuskuviot blogiin, nyt lähinnä irl-keskusteluihin. Toisekseen, olin silloin paljon anonyymimpi, mikä on parempi lähtökohta kaikenlaisten mielipiteiden provokatiivisellekin ilmaisemiselle. Kolmanneksi, juuri tällä hetkellä ei tapahdu melkeinpä mitään mitä ei olisi jo päivitetty, paitsi juurikikin sellaista ajatustasolla, mille tämä areena ei juuri nyt sovi. Neljänneksi, suomeksi kirjoittaminen on vaan jotenkin tylsempää kuin englanniksi. Pitäisi ponnistella erikseen ettei kuulostaisi todella vaisulta, enkä mä vaan jaksa.
    Tiedän melko pitkälti kertomattakin ketkä tätä lukee (mäkin osaan stalkata!), ja tämä sammuttaa heti kättelyssä monetkin halut kirjoittaa mitään kovin kiinnostavaa (en osoita sormea mihinkään tiettyyn suuntaan, mutta siis sanottakoon nyt että osoite on vuotanut alkuperäisen kohdeyleisön ulkopuolelle). Monet kerrat on tullut mieleen kirjoittaa jostakin palavasta aiheesta, ja sitten olen tajunnut ettei tämä oikeasti ole oikea foorumi sille, enää.
    En ymmärrä miten jotkut kirjoittajat, jotka on jatkanut jo niin pitkään että blogin sijainti pakostakin paljastuu vähän kaikille, tekee sen ilman että henkilökohtaisuus (lue: sosiaalipornomainen kiinnostavuus) kärsii. Mä en vaan ole ihan niin ekshibitionistinen.

Periaatteessa blogin kirjoittaminen - siis sellaisen mihin voi laittaa ihan mitä vaan - huvittaa edelleen, ongelma on vaan ettei tämä ole enää sellainen. Tekisi mieli aloittaa uusi blogi ja laittaa se salasanan taakse - tai muulla tavoin valikoida lukijat, kuten tein Facebookin muistiinpanoblogini kanssa viime vuonna. Tai tässä tapauksessa ehkä pikemminkin pyrkiä valikoimaan ei-lukijat.
Nyt tämä yrittää olla jotain yleisen ja yksityisen välimaastossa epäonnistuen tavoitteessaan ja on täysin hailea tapaus. Jään harkitsemaan asiaa.

Luftveisirritasjon

Vaivalloista tämä kirjoittaminen nykyään, varsinkin kun nyt jotenkin kaiken häsläämisen jälkeen tuntuu että on tultu johonkin pieneen suvantovaiheeseen. Toisaalta taas tuntuu siltä kuin autossa kun auto jarruttaa yhtäkkiä ja itse meinaa vielä jatkaa matkaa, juuri se syy miksi turvavyö on hyvä keksintö.
Ehkä liikaa kaikkea yhden vuoden sisään, kun aiempina vuosina se yksi ja ainoa erillinen tapahtuma oli kesätyö ulkomailla. Viime vuonna tähän aikaan luulin jääväni Saksaan, nyt olen Norjassa oltuani tällä välillä melkein vuoden Pohjois-Irlannissa enkä ole vieläkään saanut näemmä prosessoitua asiaa kunnolla, varsinkaan kun mikään tässä ei kuulunut alkuperäiseen Suunnitelmaan(TM).
    Siitä kun saavuin Belfastiin alkaa kohtapuoliin olla vuosi aikaa, ja jotenkin kaikki se silloinen tuntuu paljon läheisemmältä kuin mitä se onkaan, huolimatta siitä että kaikki kuviot, niin sosiaaliset kuin työkuviotkin, menivät uusiksi  muutaman ensimmäisen kuukauden sisällä.

Mulla on edelleen yskä, joka yltyy ajoittain järkyttäviksi yskäpuuskiksi, jotka alkaa haitata elämänlaatua. Olen itse kuvitellut aiemman kokemuksen perusteella sen olevan kissa-allergiaa, mutta kukaan muu ei tunnu uskovan tähän ja D:n äiti on ehkä viemässä mua lääkäriin jollei yskä rupea laantumaan. Siitä on pian 2 viikkoa kun tulin kipeäksi ja noin viikko kun "paranin". Tämmöstä voi kuulemma usein esiintyä, itse on vaikea uskoa koska mulla ei tätä ole koskaan ollut.
    Lääkärihommat on vaan niin vaivalloisia jollei YTHS:lle pääse, en edes tiedä miten asiat toimii, puhumattakaan ulkomaista.  Belfastissa olin flunssassa 6-7 kertaa johtuen ala-arvoisesta lämmöneristyksestä, ja heti kun pääsee kunnon taloon, ilmastonvaihdos tekee tepposet.

Sain ostettua tyyriimmänpuoleiset kengät ja vielä arvokkaamman takin urheiluliikkeestä, vaikea sanoa maksoinko laadusta vai oliko kyseessä tämä Norja-lisä. Nyt vain odotellaan talvea ja lunta. Meidän on ollut tarkoitus mennä kävelylle jonnekin kuulemma hienoon paikkaan jo monta kertaa, mutta kätevästi vihmoo päivä toisensa jälkeen niin on tekosyy jäädä sisälle.

Ilmeisesti jonkinlaisen epämääräisen kriisin kourissa pohdin jo pakan sekoittamista entisestään hakemalla taas myymään hunajaa Saksaan joulumarkkinoille, varsinkin kun yleisen hakuajan umpeuduttua firma edelleen mainostaa yhtä avoinnaolevaa paikkaa erikseen.
    Koska asiassa on liian monia eri puolia, olen taistellut kahden vaiheilla sen kanssa, mitä teen, kunnes ilmoitusta tarkemmin tutkiessani sain vihdoin päätöksen: ne ilmeisesti ei poikkeuksellisesti ole tarjoamassa matka-avustusta ja majoitusta sen paikan suhteen, mikä sinetöi tän mulle. Jos itse pitää maksaa lennot, kuukauden majoituksesta ja sen omatoimisesta etsimisestä puhumattakaan, viivan alle jääkin niin mitätön summa ettei maksa vaivaa, vaikka toki Saksan joulumarkkinoita ikävöinkin.
    Tänä vuonna teen itse Glühweinia, jos jostain saan kunnon ohjeet. Todennäköisemmin tosin tyydyn kuitenkin glögiin, jota viime vuonna ei ollut kehitysmaajoulun vuoksi.

Huomioita

Ensimmäistä viikkoa Norjassa on sävyttänyt flunssa tai jokin sen tapainen, aina parasta saada räkätauti juuri alkuun kun pitäisi olla skarppina ja tutustua ympäristöön. Tämä ei siis ole lähellekään ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Se voi olla stressi, univaje tai ilmastonvaihto. Univaje ainakin oli kohtalaisen hirveä, koska tiistain vastaisena yönä lähdettyämme sain nukuttua kunnolla vasta torstain vastaisena yönä

Kummallinen tunne, kun oltiin Belfastissa vielä viime viikon maanantai-tiistaiyönä ja nyt se tuntuu niin kaukaiselta, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Täällä tuntuu siltä kuin olisi puoliksi tullut Suomeen, kun puut on samoja ja ilma tuntuu samanlaiselta (lisäksi jos ostaa päivittäistarpeita, niiden kääreissä lukee samat tiedot yleensä myös suomeksi). Ja täällä näkyy jo ikkunasta katsomalla, mikä vuodenaika on, mitä ei voi Belfastista sanoa.
    Norjan kuullunymmärtäminen sujuu lähes 70% paremmin nyt kuin aiemmin, kummallisesti siihen vaan tottuu. Itse en tosin osaa vieläkään sanoa juuri mitään, eilen sanoin kaupassa takk saadessani kuitin, ja siinä olikin ne ponnistelut. D:n äiti on kovasti laittamassa mua jollekin norjankurssille; kun ensin saisi räät pois rööreistä ja vähän sopeuduttua tänne. Jos jonnekin A1-kurssille menen, voin ehkä pitkästä aikaa olla taas se loisto-oppilas joka joskus olin.

Olen nähnyt tämän pohjoisen kaupungin lähiympäristöä vuorineen tähän mennessä vain auton ikkunasta, rundi tehtiin nimenomaan autolla siksi, että olin liian heikossa kuosissa lähteäkseni kävelemään ulos.
    Pitäisi saada hankittua semmonen reipas, tervehenkisen sporttinen talvitakki, mikä Norjassa on kaikilla, puhumattakaan converseja paremmin talvikengiksi soveltuvista jalkineista, mutten ole vielä edes päässyt mihinkään kauppoihin täällä. Lukuunottamatta lähikauppaa, jossa oli hinnat tuotteiden alla digitaalisilla näytöillä (vaikka sivistysvaltiossa olenkin suurimman osan elämästäni elänyt, en moista hitechiä ollut tähän mennessä todistanut). Hinnat pöyristytti jonkun verran suoraan halvasta maasta tulleena - Suomesta tänne tullessa ei ehkä niinkään - mutta vielä enemmän, jos valuutan eriys ei häiritsisi hahmottamista.
    Oslossa näkee jo yhdellä silmäyksellä ihmisiä katsomalla, että kyseessä ei ole Iso-Britannia. Paljon vähemmän verkkareita ja lenkkareita/korkkareita, kiloittain vähemmän meikkiä, korvakoruja ja hiuslakkaa eikä ylipäänsä samanlaista sirkuspukeutumista. Olen optimistinen sen suhteen, että löydän täältä uudet housut ja kengät vaivattomammin kuin Belfastista joutumatta tyytymään glitter-lenkkareihin ja äärimmäisen kivipestyihin pillifarkkuihin. En paljoa liioittele jos sanon pääosan Belfastin kaupoista rajoittavan tarjontansa noihin.

Lähdön läheisyys

Kolme kokonaista päivää Belfastissa jäljellä - ja 0 työpäivää. Aamulla töihin mennessä tuntui joululta, kun tajusi ettei sitä kaikkea tarvitse sen jälkeen tehdä enää koskaan, tätä on niin odotettu! Koko työpäiväkin tuntui samalla tavalla mairealta kuin kevätjuhlapäivänä ala-asteella. 

Ei tunnu siltä, että olisin ollut täällä kovinkaan kauaa, mutta silti aivan tarpeeksi. 11 kuukauden aikana olen oppinut runsaasti asioita, joita en tiennyt/osannut vielä vuosi sitten. Näiden hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta nyt voin ainakin ruksia "näihin maihin voisin muuttaa" -listasta yhden kohdan pois.

Mun norja on edistynyt jonkin verran viimeisestä, luulen että pystyn joku päivä puhumaan sitä. Se päivä tuskin on ensi viikolla tai ensi kuussakaan; ensi vuonna ehkä.
    Tajusin miksen ole kehotuksesta huolimatta kysynyt D:ltä selvennystä epäselviin asioihin: nyt kun kysyin, sieltä tuli "emmä vaan tiedä, en oo koskaan huomannut tota". Sama kuin miksi käsi -> kädet, se jotenkin vaan on.
Norjaksi hadde vært (vrt. ruotsin hade varit) voi tarkoittaa paitsi "oli ollut", myös "olisi". Ja "olisi" ei voi sanoa muulla tavalla, paitsi ehkä ville vært tai skulle vært, kaikki tyynni menneen aikamuodon kuuloisia mulle. Ruotsin skulle ha varit on vielä järjellinen, ja nyt pitäisi hahmottaa hadde vært:in tarkoittavan samaa? Ja ruotsin ja norjan "ville" ja niiden eroavaisuus... ne ei tarkoita ollenkaan samaa asiaa.
Mitä enemmän olen tutkaillut koko haddevilleskulle vært -dilemmaa, sitä paremmin olen alkanut hahmottaa, toi on kai sama kuin saksan sanajärjestykset oli mulle ihan alussa, täysin käsittämätöntä ja järjelle vierasta mutta nyt luonnollista.
    Mua on hirvittänyt tää kieliasia jonkin verran, mutta oma ja muiden kokemus sanoo että se rupeaa suttaantumaan ennen pitkää kun kielelle altistuu. Mun ongelma on ollut se, etten tiedä kunnolla miten ne sanat, jotka kirjallisena ymmärrän, lausutaan. Joten kun ne tulee jonkun suusta ulos, en tunnista niitä välttämättä.

Kaduttaa vähän että poistin vuosi sitten Saksassa kirjoittamani blogin kokonaan eksistenssistä, koska se olisi nyt kiintoisaa luettavaa. Kuinka vielä tasan vuosi sitten olin jotakuinkin varma, että tulen olemaan ainakin seuraavat 3 vuotta Saksassa. Ja sitten äkillisesti kaikki muuttui täysin ja eteen tuli skenaario, jota en todellakaan ollut odottanut.
    Ja kuinka mua häiritsi siellä kaikkein eniten se, etten voinut kommunikoida ihmisten kanssa siten, että olisin ollut täysin oma itseni kaikin tavoin - se onnistuu vain suomeksi ja englanniksi, koska muissa kielissä en osaa vaihtaa esimerkiksi rekisteristä toiseen huumorimielessä. Eri asia osata hoitaa kaikki asiat perusnormaalilla tavalla kuin pystyä vitsailemaan verbaalisesti ja kuulostamaan juuri siltä miltä haluaa, ja mulle nimenomaan se on tärkeää. Ihmissuhteista jää jotain puuttumaan jollain tasolla, jos toinen osapuoli sanoo kaiken sen pohjalta, mitä osaa sanoa haluamallaan tavalla, eikä sen, mitä haluaa sanoa. Ja loogisesti nyt menen Norjaan, jossa en tajua edes ihmisten puhetta kunnolla. Toisaalta, tärkeintä että edes joku tajuaa kunnolla, ja muutenkin englannin taso Norjassa on jopa suomalaisten keskimääräisen englanninosaamisen tason yläpuolella. En jaksa ottaa kovinkaan paljon paineita tästä, koska mun motivaatio norjaa kohtaan on melko suuri.

Kaksi viikkoa sitten D:llä oli synttärit ja käytiin kivassa irkkupubissa (irlantilaiset on jees, ne on protestanttijuntit jotka ei) sen ja parin kaverin kanssa, se oli taas yksi niitä kivempia asioita tässä paikassa - harmi että suuri osa asioista ei ole.
Huomenna on yhden kaverin synttärit, ja se on viimeinen kerta kun täällä lähdetään ulos. Noin kahden vuorokauden päästä siitä ollaankin jo jossain muualla.

Aamuja 27

Lennot ja junamatkat on varattu, lento Dublinista 4.10. kello seitsemän aikaan aamulla, joten lähtö Belfastista on puoli kolmen aikaan yöllä.
Oslossa kone on joskus aamupäivällä, minkä jälkeen hengaamista siellä johonkin alkuiltaan, jolloin lähtee juna pohjoiseen. Junamatka Trondheimin kautta Bodø:hön kestää jostain syystä vaatimattomat 18 tuntia, ja makuuvaunu oli kuulemma liian kallista lystiä (jaa että nyt se säästömentaliteetti löytyi jostain). Nykyisellään tosin vain 30 € per nenä, mikä on järkyttävän halpaa VR:n vastaaviin matkoihin verrattuna.
Mun on tarkoitus katsoa maisemia, mutta jotenkin unettaa ja uuvuttaa jo koko matkan kuvailu busseineen, lentoineen, ajantappamisineen ja junineen.

Mulle iski toki joku pakollinen etukäteiskriisikin muutoksesta, mutta pääsin sen yli jo, kaiketi. Jotenkin niin erilaista tällä kertaa kuin aina aiemmin, voisi luulla että helpompaa, mutta eipähän välttämättä. Mulla on ollut vieläpä niin suppea asenne ulkomaille menon kanssa, koska olen lähtenyt siitä prinsiipistä että muutan vain sellaisiin maihin, joiden kieltä osaan. Mutta nyt kävi näin, täällä kun tarjonta saksalaisista, briteistä (siis semmosista ainakin jotka siellä asuu/sinne olisi muuttamassa) ja etenkin paikallisista ei lopuksi napannut kovin paljon.
Ärsyttää kun töissä kuulen norjaa päivässä enemmän kun mitään muuta, koska meidän takana on kolme norjalaista jotka koko ajan puhuu keskenään, mutta en vieläkään tajua siitä juuri mitään. Kirjallisesta tajuan, puhuttu on melko pitkälti edelleen sitä "kuin ruotsia, josta ei vaan saa mitään selvää". Tajuan vain kirosanat ja niistä yhden puhelimeenvastaamisfraasin. Muutoin tajuan D:n murrepuheesta jotenkuten aiheen mistä se puhuu, mutta en yksityiskohtia. Se tosin ylittää silti D:n suomen taidot, jotka rajoittuu klassikoihin vittu ja perkele. Viimeksimainitun se osasi jo ennestään, toinen tuli tutuksi kun mä pelasin jotain videopeliä.

Siitä on piakkoin (15.9.) tasan vuosi kun lähdin Suomesta, enkä ole siellä sen koommin ollut. En edes muista kunnolla millaiselta pohjoisessa tuoksuu ja näyttää ja miltä tuntuu lämpimät talot ja kunnon suihkut (sain kuulla tosta suihkuasiasta D:ltä sen tultua Norjasta edellisen kerran).

I have never played World of Warcraft, drink!

Monotonista tekstiähän tämä nyt on, kun mitään poikkeavaa ei tapahdu ja pitäisi silti kirjoittaa (mutta miksi?). Paitsi että oltiin viime perjantaina jonkun tanskalaisen luona istumassa iltaa, siellä oli tanskalaisia, norjalaisia, saksalainen ja yks melkein-suomalainen (en siis viittaa itseeni). Pelattiin ah-niin-hauskaa "I have never..." -juomapeliä, jossa hieman sössin luulemalla että piti oikeasti juoda joka kerta kun sääntöjen mukaan piti, mutta muuten oli kyllä hauskaa. Mä olin ehkä ainoa joka oli miettinyt ton pelaamista aiemmin, kun olin ainoa jolla oli kiinnostavia väitteitä, eikä mitään "en ole koskaan käyttänyt kivipestyjä farkkuja". Kenelläkään nyt ei juuri tota ollut mutta you get the point. Toi WoW-juttukin oli kesyimmästä päästä.

Sen verran kyllä kuuluu, että se on vihdoin varmistunut: me lähdetään hetimiten syyskuun jälkeen. Siitä palkankorotus/muu etuus -tilanteesta tuli yksi iso farssi, joka päättyi siihen, että tolla meni hermot firman pelleilyasenteeseen ja soutamis-huopaamis-kombinaatioon ja jätti irtisanoutumisensa tänään. Mulla on siis 4 viikkoa varsinaisia töitä, en varmaan jaksa mennä sinne vikalla viikolla. Tänään meni taas niin hermo pariin otteeseen, ja tyydyin vain myhäilemään keskenäni tätä salaisuuttani.
Tarkoituksena on mennä ensin Osloon, olla mahdollisesti yötä jollain D:n kaverilla jos tarve vaatii, ja mennä junalla pohjoiseen (siis tänne). Siksi junalla, että siinä näkee maisemia paremmin, ja kai myös koska toi ei kovinkaan paljon tykkää lentomatkustuksesta.

Koska rahantulo tyssää siinä missä työnteko, olen ajatellut vakavahkostikin hakea jälleen myymään hunajaa jonnekin päin Saksaa joulukuuksi. Sieltä tulisi rahaa oikein kunnolla, harmi vaan että 1) siellä menisi tosiaan lähes koko joulukuu mikä on hieman nihkeää, olkoonkin että kyseessä on Saksanmaa 2) hakemisen deadline ja haastattelut on aivan liian lähellä toisiaan ja ne on jo syyskuussa ja niitä varten mun pitäisi mennä Suomeen, eli käyttää vaivalla säästettyjä rahoja melko riskaabeliin matkusteluun. Mikä on myös hyvin turhauttavaa ja ärsyttävää, varsinkin jos siitä tulisi Belfast-Dublin-Helsinki-Tampere-Helsinki-Dublin-Belfast. Ei nappaa tulla tänne enää hengaamaan pariksi päiväksi, ja sitten Norjaan meneminen mahdollisen Saksaan menon välillä olisi ihmeellistä säätämistä. Mulla ei luultavasti hermot oikein jaksaisi.

Kirjallinen valitus

Toi (puoli)norski tulee tänään illalla/yöllä Norjasta takaisin, ja vaikuttaa melko lupaavalta ettei täällä tosiaan tarvitse enää syyskuun jälkeen notkua, "we need to relocate here asap". Joko siitä palkankorotuksesta ei siis ole kuulunut mitään (en ihmettele; täällä tykätään luvata kaikkea kivaa, luvatun pitämisestä viis) tai sekään ei enää paina vaakakupissa niin paljon kuin muualle meneminen. Eli enää 5 viikkoa töitä! Jos siis en skippaa viimeistä viikkoa.
    Aika menee töissä nopeaan ja viikotkin menee nopeaan, eikä työ sinällään ole hirveää, mutta kuten on tullut tutuksi, viideltä heräämiset, kaikki se kävelyyn uppoava aika ja se että töissä on suunnilleen kaikki normaali kiellettyä, saa savut nousemaan korvista. Laukkua siis ei tosiaan saa/saisi siellä kanniskella, kun menee vaikka tauolla vessaan, tai kahvioon, tai juoma-automaatille. Typerin. Sääntö. Ikinä. Vaikeuttaa kaikkea enkä ymmärrä mitä sillä saavutetaan, muuta kuin suunnatonta ärtymystä.
Lisäksi tietoisuus siitä että rikon kaikkia sääntöjä koko ajan tahallaan ja tahattomasti (en tosiaankaan osta uusia kenkiä työn takia) saa aikaan todella vainoharhaisen ja syyllisen olon täysin suotta. En viitsisi edes käyskennellä siellä ollenkaan siinä pelossa, että joku vartijankuvatus hyökkää jostain kulman takaa valittamaan siitä etten kanna kulkupassia kaulassa (näin on käynyt 2 kertaa). Syy tähän on se, että se saa tuntumaan kuin olisin jotain karjaa, ja toiseksi passissani oleva valokuva näyttää niin mugshotilta että pitäisi koko ajan yrittää huolehtia että kuvapuoli ei näy ulospäin.

~~

Mä haluaisin jo tilata lentoliput ja muut, koska se tulee ehkä edes vähän halvemmaksi ja konkretisoi suunnitelman ihan eri tavalla. En tiedä kumpi tässä on onnekkaampi: mä koska D ei ole kotoisin mistään Sudanista vai se, koska mä suostun muuttelemaan milloin minnekin näinkin helposti. Tosin nyt tiedän ainakin sen, että Brittein saarten ja Irlannin ilmasto ei sovellu mulle ollenkaan, koska se ärsyttää päivittäin niin paljon, tämä arvaamattomuus ja samaan aikaan vuodenajattomuus.
    Se on tunnettu tosiasia ympäri maailmaa että sää on täällä arsesta, mutta se pitää kokea itse; se pettymys kun talvi ei tulekaan, ja sitten ei tule kesäkään. Ja se, kun ulos 10 minuuttia pidemmäksi aikaa lähtiessä pitää ottaa mukaan joku kantolaukku sadetakille/sateenvarjolle, villapaidalle sekä aurinkolaseille, koska hyvin suurella todennäköisyydellä kaikkea tätä rojua tarvitaan, samalla reissulla. Paitsi paikalliset, jotka on t-paidoissa jatkuvasti (eikä käytä aurinkolaseja eikä sateensuojaa). Ne katsoo kai kalenterista milloin on kesävaatteiden aika, kun monet muut käyttää tähän lämpömittaria.
    Yksi päivä kaupasta kotiin kävellessäni kivitalojen keskellä ilman minkäänlaista luontoa ympärillä, taivas harmaana vettä ripotellen, tajusin että jollen olisi tiennyt eläväni elokuussa, se olisi voinut yhtä hyvin olla myös marras- tai maaliskuu.

Talvella oli kyllä hieman lunta vähän aikaa, mutta täällä ei ole havaitakseni myynnissä kunnollisia talvikenkiä joissa jalat ei mene puolikuolioon ilman kolmea villasukkakerrosta (villasukkia ei täältä muuten saa) heti kun on säälittävät -2 astetta. Ja ei paljon kirjaimellisesti lämmitä edes ajatus talvesta, kun nämä tekee sekundataloja. Joulukuussa, vielä edellisessä kämpässä asuessani laitoin kylmimpään aikaan (kai jotain -8) talvivarusteet päälle mennessäni keittiöön tekemään aamupalaa. Ja ne tuli tarpeeseen. Kun lähdin ovesta ulos, en huomannut eroa lämpötilassa. Pari kertaa nukuin sängyssä peiton alla talvitakki päällä.
Nytkin kirjoitan tätä olohuoneessa tutut, vakituiset kaksi vilttiä päällä koska muuten tulee vilu. Jollekulle tämä ehkä sopii, mutta mä en vaan kykene.

Plussat ja miinukset tästä paikasta:
+ melko halpaa
+ ihmiset kohtalaisen sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä
+ maisemat kivat paikoitellen

- ilmasto
- talot
- tietty osa väestöstä uskomattomia moukkia
- ei kierrätystä, roskaa joka puolella
- hommien hoito ei onnistu kovinkaan helposti netissä vaan pitää soittaa ja jonottaa ja mussuttaa huonoilla linjoilla