Luftveisirritasjon

Vaivalloista tämä kirjoittaminen nykyään, varsinkin kun nyt jotenkin kaiken häsläämisen jälkeen tuntuu että on tultu johonkin pieneen suvantovaiheeseen. Toisaalta taas tuntuu siltä kuin autossa kun auto jarruttaa yhtäkkiä ja itse meinaa vielä jatkaa matkaa, juuri se syy miksi turvavyö on hyvä keksintö.
Ehkä liikaa kaikkea yhden vuoden sisään, kun aiempina vuosina se yksi ja ainoa erillinen tapahtuma oli kesätyö ulkomailla. Viime vuonna tähän aikaan luulin jääväni Saksaan, nyt olen Norjassa oltuani tällä välillä melkein vuoden Pohjois-Irlannissa enkä ole vieläkään saanut näemmä prosessoitua asiaa kunnolla, varsinkaan kun mikään tässä ei kuulunut alkuperäiseen Suunnitelmaan(TM).
    Siitä kun saavuin Belfastiin alkaa kohtapuoliin olla vuosi aikaa, ja jotenkin kaikki se silloinen tuntuu paljon läheisemmältä kuin mitä se onkaan, huolimatta siitä että kaikki kuviot, niin sosiaaliset kuin työkuviotkin, menivät uusiksi  muutaman ensimmäisen kuukauden sisällä.

Mulla on edelleen yskä, joka yltyy ajoittain järkyttäviksi yskäpuuskiksi, jotka alkaa haitata elämänlaatua. Olen itse kuvitellut aiemman kokemuksen perusteella sen olevan kissa-allergiaa, mutta kukaan muu ei tunnu uskovan tähän ja D:n äiti on ehkä viemässä mua lääkäriin jollei yskä rupea laantumaan. Siitä on pian 2 viikkoa kun tulin kipeäksi ja noin viikko kun "paranin". Tämmöstä voi kuulemma usein esiintyä, itse on vaikea uskoa koska mulla ei tätä ole koskaan ollut.
    Lääkärihommat on vaan niin vaivalloisia jollei YTHS:lle pääse, en edes tiedä miten asiat toimii, puhumattakaan ulkomaista.  Belfastissa olin flunssassa 6-7 kertaa johtuen ala-arvoisesta lämmöneristyksestä, ja heti kun pääsee kunnon taloon, ilmastonvaihdos tekee tepposet.

Sain ostettua tyyriimmänpuoleiset kengät ja vielä arvokkaamman takin urheiluliikkeestä, vaikea sanoa maksoinko laadusta vai oliko kyseessä tämä Norja-lisä. Nyt vain odotellaan talvea ja lunta. Meidän on ollut tarkoitus mennä kävelylle jonnekin kuulemma hienoon paikkaan jo monta kertaa, mutta kätevästi vihmoo päivä toisensa jälkeen niin on tekosyy jäädä sisälle.

Ilmeisesti jonkinlaisen epämääräisen kriisin kourissa pohdin jo pakan sekoittamista entisestään hakemalla taas myymään hunajaa Saksaan joulumarkkinoille, varsinkin kun yleisen hakuajan umpeuduttua firma edelleen mainostaa yhtä avoinnaolevaa paikkaa erikseen.
    Koska asiassa on liian monia eri puolia, olen taistellut kahden vaiheilla sen kanssa, mitä teen, kunnes ilmoitusta tarkemmin tutkiessani sain vihdoin päätöksen: ne ilmeisesti ei poikkeuksellisesti ole tarjoamassa matka-avustusta ja majoitusta sen paikan suhteen, mikä sinetöi tän mulle. Jos itse pitää maksaa lennot, kuukauden majoituksesta ja sen omatoimisesta etsimisestä puhumattakaan, viivan alle jääkin niin mitätön summa ettei maksa vaivaa, vaikka toki Saksan joulumarkkinoita ikävöinkin.
    Tänä vuonna teen itse Glühweinia, jos jostain saan kunnon ohjeet. Todennäköisemmin tosin tyydyn kuitenkin glögiin, jota viime vuonna ei ollut kehitysmaajoulun vuoksi.

Huomioita

Ensimmäistä viikkoa Norjassa on sävyttänyt flunssa tai jokin sen tapainen, aina parasta saada räkätauti juuri alkuun kun pitäisi olla skarppina ja tutustua ympäristöön. Tämä ei siis ole lähellekään ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Se voi olla stressi, univaje tai ilmastonvaihto. Univaje ainakin oli kohtalaisen hirveä, koska tiistain vastaisena yönä lähdettyämme sain nukuttua kunnolla vasta torstain vastaisena yönä

Kummallinen tunne, kun oltiin Belfastissa vielä viime viikon maanantai-tiistaiyönä ja nyt se tuntuu niin kaukaiselta, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Täällä tuntuu siltä kuin olisi puoliksi tullut Suomeen, kun puut on samoja ja ilma tuntuu samanlaiselta (lisäksi jos ostaa päivittäistarpeita, niiden kääreissä lukee samat tiedot yleensä myös suomeksi). Ja täällä näkyy jo ikkunasta katsomalla, mikä vuodenaika on, mitä ei voi Belfastista sanoa.
    Norjan kuullunymmärtäminen sujuu lähes 70% paremmin nyt kuin aiemmin, kummallisesti siihen vaan tottuu. Itse en tosin osaa vieläkään sanoa juuri mitään, eilen sanoin kaupassa takk saadessani kuitin, ja siinä olikin ne ponnistelut. D:n äiti on kovasti laittamassa mua jollekin norjankurssille; kun ensin saisi räät pois rööreistä ja vähän sopeuduttua tänne. Jos jonnekin A1-kurssille menen, voin ehkä pitkästä aikaa olla taas se loisto-oppilas joka joskus olin.

Olen nähnyt tämän pohjoisen kaupungin lähiympäristöä vuorineen tähän mennessä vain auton ikkunasta, rundi tehtiin nimenomaan autolla siksi, että olin liian heikossa kuosissa lähteäkseni kävelemään ulos.
    Pitäisi saada hankittua semmonen reipas, tervehenkisen sporttinen talvitakki, mikä Norjassa on kaikilla, puhumattakaan converseja paremmin talvikengiksi soveltuvista jalkineista, mutten ole vielä edes päässyt mihinkään kauppoihin täällä. Lukuunottamatta lähikauppaa, jossa oli hinnat tuotteiden alla digitaalisilla näytöillä (vaikka sivistysvaltiossa olenkin suurimman osan elämästäni elänyt, en moista hitechiä ollut tähän mennessä todistanut). Hinnat pöyristytti jonkun verran suoraan halvasta maasta tulleena - Suomesta tänne tullessa ei ehkä niinkään - mutta vielä enemmän, jos valuutan eriys ei häiritsisi hahmottamista.
    Oslossa näkee jo yhdellä silmäyksellä ihmisiä katsomalla, että kyseessä ei ole Iso-Britannia. Paljon vähemmän verkkareita ja lenkkareita/korkkareita, kiloittain vähemmän meikkiä, korvakoruja ja hiuslakkaa eikä ylipäänsä samanlaista sirkuspukeutumista. Olen optimistinen sen suhteen, että löydän täältä uudet housut ja kengät vaivattomammin kuin Belfastista joutumatta tyytymään glitter-lenkkareihin ja äärimmäisen kivipestyihin pillifarkkuihin. En paljoa liioittele jos sanon pääosan Belfastin kaupoista rajoittavan tarjontansa noihin.