Luftveisirritasjon

Vaivalloista tämä kirjoittaminen nykyään, varsinkin kun nyt jotenkin kaiken häsläämisen jälkeen tuntuu että on tultu johonkin pieneen suvantovaiheeseen. Toisaalta taas tuntuu siltä kuin autossa kun auto jarruttaa yhtäkkiä ja itse meinaa vielä jatkaa matkaa, juuri se syy miksi turvavyö on hyvä keksintö.
Ehkä liikaa kaikkea yhden vuoden sisään, kun aiempina vuosina se yksi ja ainoa erillinen tapahtuma oli kesätyö ulkomailla. Viime vuonna tähän aikaan luulin jääväni Saksaan, nyt olen Norjassa oltuani tällä välillä melkein vuoden Pohjois-Irlannissa enkä ole vieläkään saanut näemmä prosessoitua asiaa kunnolla, varsinkaan kun mikään tässä ei kuulunut alkuperäiseen Suunnitelmaan(TM).
    Siitä kun saavuin Belfastiin alkaa kohtapuoliin olla vuosi aikaa, ja jotenkin kaikki se silloinen tuntuu paljon läheisemmältä kuin mitä se onkaan, huolimatta siitä että kaikki kuviot, niin sosiaaliset kuin työkuviotkin, menivät uusiksi  muutaman ensimmäisen kuukauden sisällä.

Mulla on edelleen yskä, joka yltyy ajoittain järkyttäviksi yskäpuuskiksi, jotka alkaa haitata elämänlaatua. Olen itse kuvitellut aiemman kokemuksen perusteella sen olevan kissa-allergiaa, mutta kukaan muu ei tunnu uskovan tähän ja D:n äiti on ehkä viemässä mua lääkäriin jollei yskä rupea laantumaan. Siitä on pian 2 viikkoa kun tulin kipeäksi ja noin viikko kun "paranin". Tämmöstä voi kuulemma usein esiintyä, itse on vaikea uskoa koska mulla ei tätä ole koskaan ollut.
    Lääkärihommat on vaan niin vaivalloisia jollei YTHS:lle pääse, en edes tiedä miten asiat toimii, puhumattakaan ulkomaista.  Belfastissa olin flunssassa 6-7 kertaa johtuen ala-arvoisesta lämmöneristyksestä, ja heti kun pääsee kunnon taloon, ilmastonvaihdos tekee tepposet.

Sain ostettua tyyriimmänpuoleiset kengät ja vielä arvokkaamman takin urheiluliikkeestä, vaikea sanoa maksoinko laadusta vai oliko kyseessä tämä Norja-lisä. Nyt vain odotellaan talvea ja lunta. Meidän on ollut tarkoitus mennä kävelylle jonnekin kuulemma hienoon paikkaan jo monta kertaa, mutta kätevästi vihmoo päivä toisensa jälkeen niin on tekosyy jäädä sisälle.

Ilmeisesti jonkinlaisen epämääräisen kriisin kourissa pohdin jo pakan sekoittamista entisestään hakemalla taas myymään hunajaa Saksaan joulumarkkinoille, varsinkin kun yleisen hakuajan umpeuduttua firma edelleen mainostaa yhtä avoinnaolevaa paikkaa erikseen.
    Koska asiassa on liian monia eri puolia, olen taistellut kahden vaiheilla sen kanssa, mitä teen, kunnes ilmoitusta tarkemmin tutkiessani sain vihdoin päätöksen: ne ilmeisesti ei poikkeuksellisesti ole tarjoamassa matka-avustusta ja majoitusta sen paikan suhteen, mikä sinetöi tän mulle. Jos itse pitää maksaa lennot, kuukauden majoituksesta ja sen omatoimisesta etsimisestä puhumattakaan, viivan alle jääkin niin mitätön summa ettei maksa vaivaa, vaikka toki Saksan joulumarkkinoita ikävöinkin.
    Tänä vuonna teen itse Glühweinia, jos jostain saan kunnon ohjeet. Todennäköisemmin tosin tyydyn kuitenkin glögiin, jota viime vuonna ei ollut kehitysmaajoulun vuoksi.