+ - ... 0?

Olen kouluttanut itseäni suhtautumaan positiivisemmin kaikkeen, ajattelemalla yksinomaan hyviä asioita ja koettamalla unohtaa/ignoorata negatiiviset niin pitkälti kuin mahdollista.

Se on sujunut ihan hyvin tämän viikon, mutta taidot tässä positiivisuuden jalossa taidossa joutuu koetukselle näihin aikoihin, kun nämä imbesillit rupeavat purkamaan tekemisenpuutettaan riehumiseen ja mellakoimiseen erityisesti keskellä yötä.

    Eritoten odotan innolla heinäkuun 12. päivää, jolloin on joku protestanttien "juhla", eli kuulemani mukaan sellanen  julkinen örvellys- ja väkivaltajuhla. Mua ei muutenkaan huvita mennä yöllä tonne hortoilemaan, vaan ihan  päiväsaikaan suorittamaan välttämättömimmät. Ja jopa niiden suhteen mua varoitellaan, eli mun päässä: pelotellaan. Kantsis kuulemma ottaa se päivä vapaaksi töistä. No, en voi, koska toinen suomalainen on silloin lomalla joten ei vaan käy. Toinen kollega sanoi, että mun kannattaa tavallisen töihin-ja töistäkävelyn sijaan mennä bussilla. Koska ilmeisesti se sekoilu on jotenkin JOKA PAIKASSA KOKO AJAN. En oikein voi uskoa tota, ja myös: jos se on niin life-threatening sivullisille jotka vaan taittaa työmatkaansa, minkä takia virkavalta ei tee asialle mitään. Batman, we need you!

Toisaalta mua kiinnostaa nähdä mitä se on, koska en millään usko, että klo 15-16 välillä on aseellisia mellakoita juuri sillä pätkällä jota pitkin mä kävelen kotiin. Vituttaa täysin periaatteesta, että mun pitäisi laittaa rahaa kotimatkaan vaan joidenkin tylsistyneiden aggressio-ongelmaisten junttien takia. Voin mennä bussilla jos ne antaa mulle bussirahat.

Toisin kuin kuvittelin, mulla on sittenkin koeajalta (2.5-2.8.) lomapäiviä. En tiedä kuinka paljon tarkalleen, mutta tietäisin kyllä mihin niitä käyttelisin. Jos niitä ois vaikkapa 5, voisin hajottaa ne kahdelle eri kerralle yhdistäen ne viikonloppuihin ja saada pari pikkulomaa (jotka kuitenkin tuntuu yhtä pitkiltä/lyhyiltä kuin yksi 7 päivän loma).

    Haluaisin 1) Pohjois-Saksaan jotta voisin kokea taas kunnon kesän (tai no edes ihan vaan kesän) ja hiekkarannat, päästä yhä enemmän arvostamaani Saksaan, ja tavata ystävän siellä. Ja toisaalta 2) D, joka ravaa joka puolella koko kesän, on menossa elokuussa kotikaupunkiinsa Norjaan mm. perhettään tapaamaan, ja sen äiti nyt haluaa ehdottomasti että mäkin menen sinne jotta voi tavata mut. Voisinkin, jos olisi tarpeeksi rahaa kahteen reissuun. Toisaalta D on myös menossa joillekin festareille joihin mulla ei kuitenkaan ole varaa (jos lentoihin jotenkin olisikin). Ja se on niin pohjoisesta että siinä kestää iäisyys päästä sinne jostain Bergenistä.

Mua karmaisee kaikenlaiset valinnat, ja samalla ahdistaa jollei ole valinnanvaraa. Mitä tässä on edes tehtävissä?

// D sanoi ettei mun pidä mennä ollenkaan töihin 12.7., pitää vaikka pitää sairaspäivä. Mä vaan en suostu uskomaan että se vitun pelleily on joka puolella koko ajan. Ei voi olla. Ei tää mitään sotaa sentään ole, vaikka se idiotismi hyvin yli hilseen meneekin.

Mora, hauska tavata

Kaikki muut haki National Insurance Numberinsa marraskuussa, itsehän raahauduin virastoon tänään, 7. kesäkuuta. Ihme scheissea sekin, mikä ei sinällään yllätä. Siihen kaikkeen meni 35 minuuttia, vaikka piti täyttää paperiin vain henkilötiedot ja näyttää passia ja tiliotetta asuinpaikan todistamiseen. "Palaan ihan pian!" ja setä lähti jonnekin. Sitten tuli täti tilalle kirjottamaan jotain, sitten tuli setä takaisin, lähti ja palasi taas. Sen voisi tehdä helpomminkin, mutta ei.
Ja ne kysymykset. "Minä päivänä tulit Isoon-Britanniaan?", "Mistä saavuit Isoon-Britanniaan?", "Millä lentoyhtiöllä lensit?". Siis kyllä, lentoyhtiökysymys oli mukana. Mitä tällä tiedolla tehdään? Itse puoliveikkasin Aer Lingus, kun en tarkalleen muista. Kukaan ei saa kuitenkaan koskaan selville.
Mä valehtelin siinä muutenkin, nimittäin etten ole ollut aiemmin täällä töissä. Se lähti siitä, kun puhelimessa aikaa varatessa sanoin niin vahingossa, jostain syystä. Nyt toistin saman ihan johdonmukaisuuden nimissä. Ei hyvä, mutta minkäs teet.

Muutenkin olisi pitänyt vaan sanoa että tulin tänne suoraan Suomesta ja menin heti asumaan tähän nykyiseen kämppään, ja asia olisi sillä selvä. Olin vahingossa tässä asiassa (turhaan) todenmukainen, joten nyt papereissa on turhat sepustukset Frankfurtista, Dublinista ja Aer Lingusista. Ja siitä että olin ensin bed & breakfast -majoituksessa. Setä oli ensin kysynyt, muutinko mä suoraan tähän osoitteeseen kun tulin tänne - tässä vedin mutkan suoraksi sanoen että joo, koska jos olisin ruvennut sepustamaan ekasta kämpästä, ne olisi vaatineet tositteen asiasta. Niin idioottimaista kuin se onkin. En vaan sitten ymmärtänyt, että se b&b-juttu, mikä kyllä piti paikkansa, oli niin merkittävä että se piti erikseen mainita. Kas kun ei vaatinut kuitteja ja todisteita päivämääristä.
Parastahan on se, että jos olisin sanonut hakevani sitä numeroa koska haen töitä, asia olisi nyt pihvi. Sen sijaan, koska sanoin että haen sitä koska se vaaditaan nykyisessä työpaikassa, niin nyt mun pitää viedä sinne todiste että olen ko. lafkassa. Mitä helvettiä? Mulla olisi ollut se työnantajan kirje jo tänään, jos pomoni olisi muistanut asian ajoissa, kun sille siitä kerroin. Eli summa summarum: mitä vähemmän myöntää tehneensä, sitä vähemmän pitää todistella. Siksi kai hyvä etten sanonut työskennelleeni tässä maassa jo aiemmin.

Ai niin ja mun etunimi oli alustavissa papereissa Mora. Eläköön systeemi, jossa ei voi varata aikaa tähän prosessiin netissä ja varmistaa ettei nimi ole jotain sinne päin. Tämä soittamiskulttuuri on tympinyt muutenkin, ja tämähän vasta riemun reväytti.

Ja vielä säävinetystä. Talvella, kun kuulin Suomessa puhuttavan talvesta, mietin aina, mitä talvea ne tarkoittaa. Viime talvea? Koska mitään talvea ei täällä näkynyt. Tietenkin sitten muistin, että niin, nyt on kuitenkin helmikuu, eli ehkä joku talvi. Nyt sama kesän kanssa. Suomen lööpeissä on paljon kesäaiheista, ja mä mietin että mistä ne kesän repii. Siis milloin se kesä alkaa? Ne jotka valittaa Suomen ilmastosta: menkää syvälle itseenne.

"Kesä"

Huomenna ihana vapaapäivä helatorstain takia, joka täällä ei siis merkitse mitään mutta Suomen linjat on kiinni, joten ei mitään tekemistä töissä. Saan sen kai jopa palkallisena, mikä on riemastuttavaa.

Pinna on kiristellyt viime aikoina oikein olan takaa, erityisesti koska alkaa tulla mitta täyteen tätä paikkaa.    Mikään ei mätä erityisesti, paitsi tietysti mm. se, että viime perjantaina en päässyt normaalia reittiä kotiin, koska tiestä oli iso pala eristetty poliisin toimesta pommiuhan takia. Se nyt ei ota nuppiin niin paljon kuin täkäläisten täysin muita huomioimaton käytös ja yleinen moukkamaisuus ja riehunta.
    Asia on kaiketi kuitenkin niin, että olen ollut samassa paikassa nyt mitäkuinkin riittävän kauan, joten hiukan kyllästyttää - ja tokikaan pommit ja juntit ei asiaa ainakaan millään lailla auta. Joku viimeksimainituista muuten eräs ilta kävi hakkaamassa meidän ulko-ovea väittäen olevansa poliisista, ja yleisesti riehumassa. Tämä siis kun olin lähes jo nukahtanut, ja kämppis tulee meidän huoneeseen kysymään mitä tehdä, soittaako oikealle virkavallalle vaiko odottaa että vandaali haihtuu omin neuvoin. Tuli elävästi mieleen se maaliskuinen tuhopoltto seinänaapurissa, kun savunhaju tuli meidän ikkunasta huoneeseen juuri käydessämme yöpuulle.
Että tämmöstä täällä.
    Mulla on vieläpä jokin epämääräinen Suomi-kaipuu päällä. Ei niinkään perinteinen, ihannoiva, sellainen että haluaisin sinne pidemmäksi aikaa. Hemmetti; en edes tiedä raaskisinko rahojani hassata matkaan ylipäänsä, mutta tuntuu jotenkin siltä, että mun Suomi-kiintiö on vajaa, ja se pitäisi täyttää.
Provinssi meni sitten mun osalta pipariksi, koska enhän mä mitään vapaata saa. Siinä meni samantien Suomen kesä, festaritunnelma sekä eräs lempibändeistäni. En ole asian johdosta kovinkaan iloissani.

D ei ole kuullut mitään duunista, josta olen maininnut. Toisaalta ne on siellä muutenkin ottanut aikansa, mutta alkaa näyttää siltä ettei työtä tällä kertaa tippunut. Avauduin sille hiljan tästä hingustani pois Belfastista, ja nyt on sitten kuulemma kunnon job hunt lähtenyt käyntiin. Ei sekään täällä haluaisi olla, mutta toisin kuin allekirjoittanut, ei koe hyväksi ideaksi lähteä summassa muualle ilman, että siellä on mitään mielekästä vaihtoehtoa odottamassa. Ehkä se ero on se, ettei mulla ole pokkaa tällä koulutuksentyngällä hakea mitään edustavampia hommia kuitenkaan, joten sama se. (Yliopistossa jatkaminen siintää edelleen kiikarissa.) Toisekseen, sen duuni on 10 minuutin kävelyn päässä, mun 45:n ja se saa pelata töissä, surffailun lisäksi. Mä saan vaan surffailla, mutten edes jostain syystä pääse mihinkään gmailiin enkä täten gchatiin (ei siinä kai estoa ole, vaan joku muu vamma); Facebookia en ole kokeillut enkä taida kokeillakaan.

Ai niin, kesä alkoi virallisesti. Ja täällä täten alkoi Se Toinen Vuodenaika, joka on n. 7 astetta Sitä Ensimmäistä Vuodenaikaa, "talvea", lämpimämpi ja hiukan vähäsateisempi. Nyt saamme siis nauttia jopa 14 asteesta.