+ - ... 0?

Olen kouluttanut itseäni suhtautumaan positiivisemmin kaikkeen, ajattelemalla yksinomaan hyviä asioita ja koettamalla unohtaa/ignoorata negatiiviset niin pitkälti kuin mahdollista.

Se on sujunut ihan hyvin tämän viikon, mutta taidot tässä positiivisuuden jalossa taidossa joutuu koetukselle näihin aikoihin, kun nämä imbesillit rupeavat purkamaan tekemisenpuutettaan riehumiseen ja mellakoimiseen erityisesti keskellä yötä.

    Eritoten odotan innolla heinäkuun 12. päivää, jolloin on joku protestanttien "juhla", eli kuulemani mukaan sellanen  julkinen örvellys- ja väkivaltajuhla. Mua ei muutenkaan huvita mennä yöllä tonne hortoilemaan, vaan ihan  päiväsaikaan suorittamaan välttämättömimmät. Ja jopa niiden suhteen mua varoitellaan, eli mun päässä: pelotellaan. Kantsis kuulemma ottaa se päivä vapaaksi töistä. No, en voi, koska toinen suomalainen on silloin lomalla joten ei vaan käy. Toinen kollega sanoi, että mun kannattaa tavallisen töihin-ja töistäkävelyn sijaan mennä bussilla. Koska ilmeisesti se sekoilu on jotenkin JOKA PAIKASSA KOKO AJAN. En oikein voi uskoa tota, ja myös: jos se on niin life-threatening sivullisille jotka vaan taittaa työmatkaansa, minkä takia virkavalta ei tee asialle mitään. Batman, we need you!

Toisaalta mua kiinnostaa nähdä mitä se on, koska en millään usko, että klo 15-16 välillä on aseellisia mellakoita juuri sillä pätkällä jota pitkin mä kävelen kotiin. Vituttaa täysin periaatteesta, että mun pitäisi laittaa rahaa kotimatkaan vaan joidenkin tylsistyneiden aggressio-ongelmaisten junttien takia. Voin mennä bussilla jos ne antaa mulle bussirahat.

Toisin kuin kuvittelin, mulla on sittenkin koeajalta (2.5-2.8.) lomapäiviä. En tiedä kuinka paljon tarkalleen, mutta tietäisin kyllä mihin niitä käyttelisin. Jos niitä ois vaikkapa 5, voisin hajottaa ne kahdelle eri kerralle yhdistäen ne viikonloppuihin ja saada pari pikkulomaa (jotka kuitenkin tuntuu yhtä pitkiltä/lyhyiltä kuin yksi 7 päivän loma).

    Haluaisin 1) Pohjois-Saksaan jotta voisin kokea taas kunnon kesän (tai no edes ihan vaan kesän) ja hiekkarannat, päästä yhä enemmän arvostamaani Saksaan, ja tavata ystävän siellä. Ja toisaalta 2) D, joka ravaa joka puolella koko kesän, on menossa elokuussa kotikaupunkiinsa Norjaan mm. perhettään tapaamaan, ja sen äiti nyt haluaa ehdottomasti että mäkin menen sinne jotta voi tavata mut. Voisinkin, jos olisi tarpeeksi rahaa kahteen reissuun. Toisaalta D on myös menossa joillekin festareille joihin mulla ei kuitenkaan ole varaa (jos lentoihin jotenkin olisikin). Ja se on niin pohjoisesta että siinä kestää iäisyys päästä sinne jostain Bergenistä.

Mua karmaisee kaikenlaiset valinnat, ja samalla ahdistaa jollei ole valinnanvaraa. Mitä tässä on edes tehtävissä?

// D sanoi ettei mun pidä mennä ollenkaan töihin 12.7., pitää vaikka pitää sairaspäivä. Mä vaan en suostu uskomaan että se vitun pelleily on joka puolella koko ajan. Ei voi olla. Ei tää mitään sotaa sentään ole, vaikka se idiotismi hyvin yli hilseen meneekin.