Vihdoin käsillä se viikko, jota olen odottanut kauhulla jo viikkokaudet. Joudun olemaan töissä yksin 2 viikkoa (tuplasti töitä), peljätty heinäkuun 12., ja D lähti viikoksi Norjaan.
Ensimmäinen työviikko keskenäni alkoi eilen, eli on jo täydessä käynnissä. Menettelee, mitä nyt ajoittain stressaa. Kukaan ei ole katsomassa olan yli eikä seuraamassa mitä teen, kun pomokin on lomalla.
Kaikki on lomalla juuri tänään, ja varoittelee minkä kerkeää, ettei tänne kantsi täksi päiväksi jäädä. Ja nekin, jotka on nyt töissä, kyseli multa aamulla, kävelinkö töihin, ja kun vastasin myöntävästi, sieltä tuli että "no?". Nnno. Ei ketään muita jalankulkijoita, noin 87% vähemmän autoja, joista ehkä puolet poliisiautoja. Jotka vaan kurvaili siellä päivystämässä olemattomia mellakoita (tai niiden jämiä, kello 6:30).
Hermoilin kotiinpäinmenoa enemmän, koska mulle on tuputettu bussilla menoa juurikin tämän päivän vaarallisuuden takia. En jotenkin jaksanut uskoa, joten kävelin. Eroavaisuudet normipäivään: lähes kokonaan autiota muutamia lastenvaunujentyöntelijöitä lukuunottamatta, auringonpaahde ja se, että mun iPodista loppui akku alkutekijöihinsä kun lähdin kävelemään töistä. Siinä kaikki. Saa olla viimeinen kerta kun uskon jonkun muun pelottelua ja pelkään itsekin ennen kun edes näen omin silmin mitään pelättävää.
D oli niiin huolissaan että tekstas kahdesti matkaltaan Dublinin-lennolle, mun ollessa töissä, että mun pitää laittaa sille myöhemmin viestiä jotta se tietää että kaikki on ok. Kuten myöhemmin viestitellessämme sille sanoin, on ihan rauhaisaa ollut tähän saakka, mutta illan tullen se lähtee kyllä kätösestä. Ostin pullon punkkua, jottei mahdollinen ikkunan läpi lentävä Molotov haittaa niin paljon.
Ilta-Sanomien sivulla oli tänään juttu viimeöisistä mellakoista, ja siellä oli kai 22 poliisia joutunut sairaalaan niiden seurauksena. Yksi kriittisimmistä alueista oli North Queen Street, jonka ylitän joka päivä kaksi kertaa. Kuten tänä aamuna, vain muutamia tunteja tapahtumien jälkeen. Luin kyllä asiasta vasta töissä.
Musta tässä asioiden hoidossa vähän mättää jokin. Joko poliiseja ei ole tarpeeksi tai niiden valtuudet kumiluoteineen on liian kapeat, kun nämä idiootit riehuu ihan turhan takia. Kyse ei edes ole mistään älyllisestä mielenosoituksesta, vaan vain rellestämisestä rellestämisen ilosta, missä joltain voi lähteä terveys tai henki. Mä ehdotin jo, että nää poliisivoimat korvattais jonkun kehitysmaan tyrannipoliiseilla ihan kokeeksi.
Duunia, joka alkaa olla entistä monotonisempaa mitä enemmän sitä nyt saan itse tehdä ihan koko taakan verran, kestää sen voimalla, ettei sitä nimenomaan kovinkaan kauaa välttämättä enää kestä. Elokuun jälkeen todennäköisesti muutetaan Norjaan - ainakin näillä näkymin, mihin pontta melko varmasti lisää D:n tämänhetkinen Norjan-visiitti. Se sanoi tota itsekin, enkä ihmettele, koska pohjoismaiseen sivistykseen tottuneena täällä on paljon settiä mikä ei vaan mairittele, vieläkään. Kumpikaan ei halua olla täällä, ja mä voin aivan hyvin lähteä Norjaan. Koettelemushan uusi maa ja uudet kuviot aina on, mutta tässä on painavia syitä taustalla.
No comments:
Post a Comment