Fredag kveld

Sain töistä ruusupuskan, suklaarasian ja kortin, koska se on tapana kun jollain on synttärit. Mulla tosin osuu lauantaiksi, ja otin tän päivän vapaaksi - koska olin niin uuvuksissa viimeisestä kolmesta viikosta ja nukutti koko ajan. Ajattelin täten myös välttyväni moiselta muistamiselta, koska mua alkaa vaan vaivaannuttaa. Sanoin vasta eilen aamulla ottavani perjantain vapaaksi, mutta jotenkin ne silti onnistui haalimaan krääsät kasaan, tai sitten ne pitää niitä jossain reservissä (en ihmettelisi, koska olen kai 7. ihminen meidän noin 25 hengen tiimistä jolla on ollut synttärit viimeisen kahden kuukauden aikana). Onneksi ei sentään laulanut.

Nyt mulla on koko ens viikko vapaata. Ihmeellinen tunne. Normaalitilanteessa lähtisin nyt jonnekin muualle, mutta yritän pitää isomman kuvan mielessä. Eli säästää. Ja eilen meni 82 puntaa jonkun reilun viikon syömisiin, ja siis vain kahdelle. Maksoin viimeksikin, ja nyt taas (omasta aloitteestani tosin), koska mä onnistuin säästämään, toisin kun eräs joka on vaan käynyt tuhlaamassa ympäriinsä, aarrgh. Ei tule huono omatunto kun se mahdollisesti elättää mua myöhemmin, muistuttanen tästä silloin.
    Mulla oli myöskin aiemmin tiukka "en kokkaa" -linja, joka on murentunut totaalisesti. Mäkin käyn töissä, ja joudun heräämään 2 tuntia tota aikasemmin ja kävelemään töihin 3 kertaa kauemmin, JA tekemään ruoan koska olen aikaisemmin kotona. Sanon jatkuvasti, että joku kerta se ruoka ei vaan olekaan valmiina, tai edes aloitettu, mutta aina se on ollut. Nytkin kun sillä on ollut lomaa, se on ollut kätevästi koko ajan muualla eli ei tekemässä ruokaa. Valitettavaa tosin että mitä enemmän olen kokannut ja kokeillut, sitä enemmän olen alkanut tykätä keitoksistani ja vaikka D:kin osaa tehdä ruokaa, alan olla liian kiintynyt omiin tekeleisiini edes antaakseni sen tehdä ruokaa.

Mun teki kovin mieli ruveta valittamaan työajoistani ja -matkastani, ja palkastani ja sen aivan suhteettomasta hupenemisesta vaikka en edes osta muuta kun elintarvikkeita. Sitten muistin taas miten erilaiselta kaikki näyttää riippuen valitusta perspektiivistä.
    Muutenkin, halusin joskus niin hirveästi muuttaa ulkomaille, koska siinä vaan oli jotain kummallista tenhoa. En oikeastaan ole tänä aikana tajunnut, että tämä on juuri sitä. Alussa vielä hehkutin Belfastia, ja nyt en voi ymmärtää minkä mielenhäiriön vallassa, ihan kun joku kulissiverho olisi yhtäkkiä pudonnut sen edestä. Kai ne hyvätkin jutut on vielä tässä, mutta en näe niitä enää, vaan huonon ilmaston, huonokäytöksisen nuorison ja kylmät talot. Ja yleisen suttuisuuden. Kai tämäkin tästä rupeaa vaikuttamaan paremmalta sitä mukaa kun syksy ja jossain kai siintävä lähtö koittaa. En usko että mulle tulee samanlaista ikävää kuin jenkkeihin tai Saksaan on tullut.

Tänään saadessani olla yksin talossa harjoittelin norjan lausumista. Se on hemmetin vaivalloista, koska kaikki joiden olen kuullut sitä puhuvan kuulostaa niin erilaiselta ettei ole mitään kunnon mallia. Suomenruotsin kautta yrittäminen ei tässä auta, koska se on ruvennut kuulostamaan musta niin typerältä ja riikinruotsia en osaa.
Tekstinymmärtäminen alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. (Jeg burde bare skrive noe selv også nå en da, ellers vil jeg ikke kunne snakke med noen? Jotenkin virkistävää olla taas tässä alkutilanteessa kun ei ole sataprosenttista tietoa onks toi ees oikein. Ja olen aloittanut aina kieliopista ja siirtynyt siitä muuhun, nyt en tajua kieliopista oikeastaan mitään.)