I have never played World of Warcraft, drink!

Monotonista tekstiähän tämä nyt on, kun mitään poikkeavaa ei tapahdu ja pitäisi silti kirjoittaa (mutta miksi?). Paitsi että oltiin viime perjantaina jonkun tanskalaisen luona istumassa iltaa, siellä oli tanskalaisia, norjalaisia, saksalainen ja yks melkein-suomalainen (en siis viittaa itseeni). Pelattiin ah-niin-hauskaa "I have never..." -juomapeliä, jossa hieman sössin luulemalla että piti oikeasti juoda joka kerta kun sääntöjen mukaan piti, mutta muuten oli kyllä hauskaa. Mä olin ehkä ainoa joka oli miettinyt ton pelaamista aiemmin, kun olin ainoa jolla oli kiinnostavia väitteitä, eikä mitään "en ole koskaan käyttänyt kivipestyjä farkkuja". Kenelläkään nyt ei juuri tota ollut mutta you get the point. Toi WoW-juttukin oli kesyimmästä päästä.

Sen verran kyllä kuuluu, että se on vihdoin varmistunut: me lähdetään hetimiten syyskuun jälkeen. Siitä palkankorotus/muu etuus -tilanteesta tuli yksi iso farssi, joka päättyi siihen, että tolla meni hermot firman pelleilyasenteeseen ja soutamis-huopaamis-kombinaatioon ja jätti irtisanoutumisensa tänään. Mulla on siis 4 viikkoa varsinaisia töitä, en varmaan jaksa mennä sinne vikalla viikolla. Tänään meni taas niin hermo pariin otteeseen, ja tyydyin vain myhäilemään keskenäni tätä salaisuuttani.
Tarkoituksena on mennä ensin Osloon, olla mahdollisesti yötä jollain D:n kaverilla jos tarve vaatii, ja mennä junalla pohjoiseen (siis tänne). Siksi junalla, että siinä näkee maisemia paremmin, ja kai myös koska toi ei kovinkaan paljon tykkää lentomatkustuksesta.

Koska rahantulo tyssää siinä missä työnteko, olen ajatellut vakavahkostikin hakea jälleen myymään hunajaa jonnekin päin Saksaa joulukuuksi. Sieltä tulisi rahaa oikein kunnolla, harmi vaan että 1) siellä menisi tosiaan lähes koko joulukuu mikä on hieman nihkeää, olkoonkin että kyseessä on Saksanmaa 2) hakemisen deadline ja haastattelut on aivan liian lähellä toisiaan ja ne on jo syyskuussa ja niitä varten mun pitäisi mennä Suomeen, eli käyttää vaivalla säästettyjä rahoja melko riskaabeliin matkusteluun. Mikä on myös hyvin turhauttavaa ja ärsyttävää, varsinkin jos siitä tulisi Belfast-Dublin-Helsinki-Tampere-Helsinki-Dublin-Belfast. Ei nappaa tulla tänne enää hengaamaan pariksi päiväksi, ja sitten Norjaan meneminen mahdollisen Saksaan menon välillä olisi ihmeellistä säätämistä. Mulla ei luultavasti hermot oikein jaksaisi.

Kirjallinen valitus

Toi (puoli)norski tulee tänään illalla/yöllä Norjasta takaisin, ja vaikuttaa melko lupaavalta ettei täällä tosiaan tarvitse enää syyskuun jälkeen notkua, "we need to relocate here asap". Joko siitä palkankorotuksesta ei siis ole kuulunut mitään (en ihmettele; täällä tykätään luvata kaikkea kivaa, luvatun pitämisestä viis) tai sekään ei enää paina vaakakupissa niin paljon kuin muualle meneminen. Eli enää 5 viikkoa töitä! Jos siis en skippaa viimeistä viikkoa.
    Aika menee töissä nopeaan ja viikotkin menee nopeaan, eikä työ sinällään ole hirveää, mutta kuten on tullut tutuksi, viideltä heräämiset, kaikki se kävelyyn uppoava aika ja se että töissä on suunnilleen kaikki normaali kiellettyä, saa savut nousemaan korvista. Laukkua siis ei tosiaan saa/saisi siellä kanniskella, kun menee vaikka tauolla vessaan, tai kahvioon, tai juoma-automaatille. Typerin. Sääntö. Ikinä. Vaikeuttaa kaikkea enkä ymmärrä mitä sillä saavutetaan, muuta kuin suunnatonta ärtymystä.
Lisäksi tietoisuus siitä että rikon kaikkia sääntöjä koko ajan tahallaan ja tahattomasti (en tosiaankaan osta uusia kenkiä työn takia) saa aikaan todella vainoharhaisen ja syyllisen olon täysin suotta. En viitsisi edes käyskennellä siellä ollenkaan siinä pelossa, että joku vartijankuvatus hyökkää jostain kulman takaa valittamaan siitä etten kanna kulkupassia kaulassa (näin on käynyt 2 kertaa). Syy tähän on se, että se saa tuntumaan kuin olisin jotain karjaa, ja toiseksi passissani oleva valokuva näyttää niin mugshotilta että pitäisi koko ajan yrittää huolehtia että kuvapuoli ei näy ulospäin.

~~

Mä haluaisin jo tilata lentoliput ja muut, koska se tulee ehkä edes vähän halvemmaksi ja konkretisoi suunnitelman ihan eri tavalla. En tiedä kumpi tässä on onnekkaampi: mä koska D ei ole kotoisin mistään Sudanista vai se, koska mä suostun muuttelemaan milloin minnekin näinkin helposti. Tosin nyt tiedän ainakin sen, että Brittein saarten ja Irlannin ilmasto ei sovellu mulle ollenkaan, koska se ärsyttää päivittäin niin paljon, tämä arvaamattomuus ja samaan aikaan vuodenajattomuus.
    Se on tunnettu tosiasia ympäri maailmaa että sää on täällä arsesta, mutta se pitää kokea itse; se pettymys kun talvi ei tulekaan, ja sitten ei tule kesäkään. Ja se, kun ulos 10 minuuttia pidemmäksi aikaa lähtiessä pitää ottaa mukaan joku kantolaukku sadetakille/sateenvarjolle, villapaidalle sekä aurinkolaseille, koska hyvin suurella todennäköisyydellä kaikkea tätä rojua tarvitaan, samalla reissulla. Paitsi paikalliset, jotka on t-paidoissa jatkuvasti (eikä käytä aurinkolaseja eikä sateensuojaa). Ne katsoo kai kalenterista milloin on kesävaatteiden aika, kun monet muut käyttää tähän lämpömittaria.
    Yksi päivä kaupasta kotiin kävellessäni kivitalojen keskellä ilman minkäänlaista luontoa ympärillä, taivas harmaana vettä ripotellen, tajusin että jollen olisi tiennyt eläväni elokuussa, se olisi voinut yhtä hyvin olla myös marras- tai maaliskuu.

Talvella oli kyllä hieman lunta vähän aikaa, mutta täällä ei ole havaitakseni myynnissä kunnollisia talvikenkiä joissa jalat ei mene puolikuolioon ilman kolmea villasukkakerrosta (villasukkia ei täältä muuten saa) heti kun on säälittävät -2 astetta. Ja ei paljon kirjaimellisesti lämmitä edes ajatus talvesta, kun nämä tekee sekundataloja. Joulukuussa, vielä edellisessä kämpässä asuessani laitoin kylmimpään aikaan (kai jotain -8) talvivarusteet päälle mennessäni keittiöön tekemään aamupalaa. Ja ne tuli tarpeeseen. Kun lähdin ovesta ulos, en huomannut eroa lämpötilassa. Pari kertaa nukuin sängyssä peiton alla talvitakki päällä.
Nytkin kirjoitan tätä olohuoneessa tutut, vakituiset kaksi vilttiä päällä koska muuten tulee vilu. Jollekulle tämä ehkä sopii, mutta mä en vaan kykene.

Plussat ja miinukset tästä paikasta:
+ melko halpaa
+ ihmiset kohtalaisen sosiaalisia ja helposti lähestyttäviä
+ maisemat kivat paikoitellen

- ilmasto
- talot
- tietty osa väestöstä uskomattomia moukkia
- ei kierrätystä, roskaa joka puolella
- hommien hoito ei onnistu kovinkaan helposti netissä vaan pitää soittaa ja jonottaa ja mussuttaa huonoilla linjoilla

Kun asiakkaat ovat kivoin puoli työssä

Uusia kehityksiä tilanteessa on nyt se, että D irtisanoi jo itsensä, tarkoituksenaan lopettaa syyskuun viimeisenä. Sen pomo kuitenkin haluaisi houkutella sen jäämään vielä yhdeksi kuukaudeksi tarjoamalla jotain etuutta ilmeisesti. D sanoi haluavansa mielellään lisää palkkaa muttei lupaa mitään, ja pomo oli sanonut katsovansa mitä voi tehdä. Mä toivoisin ettei se voi tehdä mitään, koska 2,5 kk on paljon huonompi kuin 1,5 kk.

Etenkin, kun ottaa huomioon oman duunini epäkohdat. Näissä orjalaitoksissa ei oikeasti koskaan kohdella työntekijöitä oikeudenmukaisesti, eikä varsinkaan mikäli työntekijät on ulkomaalaisia, ei tunne paikallista lakia eikä ehkä osaa pitää puoliaan. Eikä suureksi osaksi ole jäämässä niin pitkäksi aikaakaan että niihin kannattaisi panostaa ollenkaan.

Kaikesta yritetään säästää, lähinnä siis palkoista ja bonuksista nipistetään laillisesti ja laittomasti kaikki mikä irti lähtee (pari esimerkkiä löytyy tästä), lisäksi firman yleiset järjestyssäännöt on erittäin runsaslukuiset ja sitäkin järjettömämmät ja tiukemmin valvotut.

    Ensiksi säännöistä: dress code on "business casual" maanantaista torstaihin. Käytännössä se merkitsee "ei farkkuja, lenkkareita/tennareita, huppareita, kuvallisia/tekstillisiä vaatteita paitsi perjantaina". Varsin mukavaa, että mulla on noin yhdet housut (farkut) ja yhdet kengät (tennarit). Olen siksi uhmannut sääntöä jatkuvasti, ajatellen ettei se kai niin tarkkaa ole. No vittu on, näköjään. Siitä on oikein yleisesti ja virallisesti nyt muistutettu. Asiakkaat ei edes näe meitä, mitä helvetin väliä meidän vaatetuksella on? Ainakin halutaan että ilmapiiri on jäykkä ja masentava ma-to. Siinä onnistutaan.

Toisekseen, työtilassa ei saa syödä mitään (ehdoton kielto jonkun yhden pähkinäallergikon takia, ja tilassa on varmaan 350 ihmistä töissä), eikä puhelimia tai mp3-soittimia saa missään nimessä viedä työtilaan. Siinäpähän yrittävät estää. Laukkujakaan ei kai saisi kantaa siellä ympäriinsä, en tiedä miksi, mutta kannan omaani jatkuvasti kuin viimeistä päivää ja siinä vaiheessa kun siitä huomautetaan, kävelen suoraan ulos. Alkuvaiheessa, nähtyäni "ei mp3-soittimia" -kieltokyltit, katsoin aina ettei ole kuulokkeet esillä mennessäni työtilaan, mutta koska siihen aikaan kun sinne saavun - noin 6:50 - siellä ei ole juuri ketään muita, olen ajatellut että sama se, ja ottanut kuulokkeet pois vasta omalle koneelle mennessä. Tänään aamulla joku ilmeisesti miehisyytensä kanssa kamppaileva ego-ongelmainen vartija tuli koputtamaan olkapäälle, että ei mp3-soittimia. En ollut edes vielä aloittanut työpäivääni. Siinä nousi verenpaine heti 246%, varsinkin kun jouduin vaan myötäilemään että joo. Ei kyllä ollut ensimmäinen eikä todellakaan viimeinenkään kerta kun vien soittimeni sinne. Ei kai ne sitä paitsi ihan oikeasti kuvittele, että joku jättää soittimensa kotiin töihin mennessään tämän takia, tai jättää sen työtilan ulkopuolelle jonnekin lattialle? En ole koskaan törmännyt naurettavampiin, (kansankielistä, poliittisesti epäkorrektia ilmaisua käyttäen) natsisääntöihin.

Ja sitten nämä raha- ja oikeuskysymykset.

1) Mulle kerrottiin työt aloittaessani, että koeaika kestää 3 kuukautta. Sen jälkeen alkaa bonukset (palkan päälle max 150£/kk) juosta. Jos on poissa kaksi päivää koeajan aikana, koeaikaa jatketaan uudella kolmella kuukaudella. Mun koeaika päättyi 2.8., mutta sain eilen kuulla, että sitä jatketaan, koska olin toukokuussa yhden kerran poissa - en kai koskaan aiemmin ole ollut töistä poissa sairauden takia, edellisessäkin paikassa olin 3 kertaa töissä kipeänä. Nyt toukokuussa vaan se pahoinvointikohtaus + kuume oli vähän liikaa. Ja koitui kohtaloksi. Suomalainen kollegani oli pöyristynyt asiasta, koska tää on kuulemma joku ihan uusi sääntö. Tarkisti sitten vielä sopimuksesta, ja siellä sanotaan selkeästi kaksi.

Sekä D että tää työkaveri on sitä mieltä, että kun lopetan, mun pitäs lopettaa ilman ilmoitusta ja jättää ne kärvistelemään yksikseen viimeisellä viikolla, mikä on irtisanomisaika. 

2) Tänään aamulla katsoessamme eilisen sisäänleimausaikojamme, huomasimme että oltiin muka kaikki loggauduttu sisään 7:02, eikä 7:00, milloin on määrä. Jokaisesta puuttuvasta minuutista lähtee rahaa. Ei ole mitään vaikeuksia kuvitella, että joku on sorkkinut systeemejä tahallaan, koska jos jokaiselta lähtee pienikin summa, siinä on jo iso säästö.

3) Viimeksi viime vuonna Suomessa ollut työkaverini ei vastoin odotuksiaan saakaan lomaa jouluksi mennäkseen kotiin Suomeen, koska tiimissä (jossa siis noin 20 henkeä ja jotain 8 kansallisuutta) jo kahdella on loma silloin, eikä useammalla saa olla (jokaisella maalla on vähintään 2 työntekijää). Eli jos ruotsalaisella ja liettualaisella on jo loma varattu siksi ajaksi, suomalaisella tai tanskalaisella kävi huonompi mäihä. MIKSI?!? Asiassa on niin vähän järkeä, että puistattaa. Kaikki täällä on kuitenkin ulkomaalaisia ja useimmat haluaa kotiin jouluksi. Nyt se evätään vain puolen tiimin sijaan suurimmalta osalta ilman mitään syytä.

4) Mulle annettiin alussa ohjeet miten toimia erään tietyn asiakastilanteen ollessa kyseessä. Tein niin kuukausia, kaikki meni ok. Yhtäkkiä kerrottiin pomon toimesta, että ei näin (sävy vihjaten siihen että olisin oikeista ohjeista huolimatta tehnyt väärin). No hyvä kun aiemmin kerroitte. Se näytti miten kuuluu tehdä (toim. huom. työkaverini, joka on ollut tuolla jo pari vuotta, ei toimi ko. tavalla). Seuraavalla kerralla tein juuri niin, lopputuloksena pomo tulee sanomaan ettei se olekaan täysin oikein. Koettakaa nyt perkele ryhdistäytyä.

Eli siis kaikki epämukavuudet mitä tulee työaikoihin ja -matkoihin ei todellakaan ole ainoa mikä mättää. On huolestuttavaa, kun ikivanhan ja ylikankean Internet Explorer -version käyttö ei ole työn pahin osa.

Countdown

Viikon loma oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Ja sehän tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan taivaallisen kauan, kunnes loppui. Minkä jälkeen töihin palaaminen tuntui helvetilliseltä - siis siinä määrin ja jo etukäteen, etten ole kahtena viime yönä saanut kuin 0.5-1 tuntia unta. Jo toisen yön, eli viime yön, jälkeen alkoi jo turhauttaa niin, että meinasin ilmoittautua sairaaksi aamulla, ja niin teinkin mutta kaksi puheluani ei mennyt läpi. Ja käsittääkseni ilman ilmoitusta töihin menemättä jättäminen on varoituksen paikka.
    Musta ei ole kovinkaan asiallista, että saa jonottaa yhteensä 11 minuuttia aamulla klo 5:20 sairaslinjalle pääsemättä edes läpi. Jos ensi yö menee samoissa merkeissä, otan sitten vaikka suosiolla sen varoituksen jollei muu auta. Varsinkin, kun se uni tulee siinä kello 4, kestää puoli tuntia, minkä jälkeen puoli tuntia turhaa yrittämistä ja heti kun tuntuu että nyt voisi ehkä nukahtaa, kello onkin jo niinkin runsaasti kuin 5, eli on noustava ylös! Ei saatana tätä, oikeasti. Olen tehnyt tätä nyt kolme kuukautta eikä vieläkään hemaise sitten yhtään. Nukahtamisvaikeudet siis tässä juurikin sen viideltäheräämisstressin takia, josta en pääse eroon.
    Sain vieläpä juuri tänään tähän mennessä imbesilleimmän asiakkaani, joka ei tajunnut, ettei edes tekninen asiantuntija voi sanoa puhelimitse, mikä vika autossa on, kun kuvaus kuuluu "se on ollut tallissa nyt 6 kuukautta, eikä käynnisty". Tossa koko selitys ongelmasta. Kun tiedustelin, mikä tarkemmin ottaen on vikana, ja etten valitettavasti voi edes yhdistää suoraan tekniselle osastolle (tämäkin on tosiaan mun vika, koska olen mastermind koko systeemin takana!), tämä juntti alkaa HUUTAA ja lyö luurin korvaan. Kiitokset.

Hyvä puoli tässä on se, että päivien laskeminen voi vihdoin alkaa, D aikoo irtisanoutua 31.8. jolloin viimeinen työpäivä on syyskuun lopussa. Itsehän voin pihdata tätä tietoa omalta työnantajalta johonkin 23.9. asti, viikon irtisanomisajallani. Tässä ehtii vielä jonkun verran säästää rahaa. No more Belfast for me! En ole koko aikana edes purkanut matkalaukkua kokonaan.

Oon huomannut, että se muutaman kuukauden välein muuttaminen ja paikasta toiseen loikkiminen pitää sen lähdön kynnyksen perin alhaisena. Ei hermostuta eikä jännitä pahemmin. Mutta nyt kun olen ollut täällä 9 kuukautta, se on verraten niin paljon, että seuraava askel jännittää kohtuullisesti. Olen vieläpä ajatellut tulevia asioita liian pitkälle ja stressannut niistä mitä todennäköisimmin turhaan.
Pointti joka tapauksessa on, etten ole odottamassa, että kirmaan ongelmitta muualle chillaamaan iloisena ilman huolenhäivää, päinvastoin lähinnä.
Kuitenkin täkäläisen arkielämän lomassa auttaa kummasti tieto siitä, että syyskuun jälkeen se on adios.