Jännä kuinka paljon sitä sai aikaiseksi, kun oli selkä seinää vasten. Se motivoi kummasti tekemään asioita, esim. aktiivisesti hommaamaan työn eri maasta ja lähtemään sinne viikon sisällä. Nyt "ongelmana" on se vanha tuttu, että kun tulee liian lokoisa olo, eikä mitään pakottavaa tarvetta ole tehdä asioille mitään tällä punaisella minuutilla, ei myöskään jotenkin tule tehneeksi.
Tosin nyt on alkanut vähän kaihertaa, kun säästöt lähenevät loppuaan ja laskuja silti piisaa entiseen malliin. Tämän takia otin vihdoin yhteyttä siihen firmaan, mihin hain iät ja ajat sitten. Ei vaan huvittaisi kaikenmaailman puhelinhaastattelut ennen kun on selvää, mitä duunissa varsinaisesti joutuu tekemään, en halua enää samanlaista fiaskoa. (Ei tosin varmaan pelkoa että se niin karmaisevaa olisi.) Puhelinhaastattelut nyt vaan on inhottavia. Muistan enää hädintuskin sen, kun oli motivaatiota hakea työtä, ja oikein pontevasti panostaa hakemuksiin ja haastatteluihin. Nyt ei vaan jaksaisi millään, ja mañana-linjalla on menty jo niin kauan että alkaa hirvittää. Jos olisin kulutusmielisempi henkilö, tällaista ei olisi vedellyt kuin parisen viikkoa, mutta mulla on vähän eri prioriteetit.
Ja jos suunnitelma on toteutuakseen, D saa hakemansa työn Galwaystä, ja siinä tapauksessa mennään sinne. Se tosin vakuuttelee olevansa skeptinen työn saamisen suhteen, mutta niinhän ne kaikki. Haluaisin sinne, vaikka se onkin rupuisen pieni verrattuna Belfastiin; ehkä koko ei tässä tapauksessa ratkaise. Lisäksi se on etelämmässä, missä on kuulemma parempaa kuin täällä - ei vaikeuksia uskoa.
Tästä tullaan siihen, että kuten aiemmin sanottu, mitä tahansa (työtä) kestää jos sitä ei tartte ottaa tosissaan ja sitoutua vuosikausiksi. Kuulostipa muuten vastuulliselta ja lupaavalta, mutta se pätee vain paskaduuneihin ja 24 kuukauden mokkulasopimuksiin, jotka on tehty pakon edessä. Aivan eri asia ruveta johonkin työhön niin että näkymät on ne, että tässä nyt pysytään ja muuta ei ole eikä tule, kaamea ajatus.
Jos saisin työn, ei tarvitsisi miettiä millä rahoilla menen Suomeen missäkin vaiheessa ja ehkä jopa Provinssiin.
Rupesin katsomaan True Bloodia lähinnä vaimentaakseni itseltäni sen melu- ja yleissaasteen jota wrestlingiksi kutsutaan (tosin en saa enää sanoa tota kun olen kuulemma jo tehnyt kantani harvinaisen selväksi). Nyt on jo melkein eka kausi takana ja koska täällä on tänään joku Wrestlemania-orgia niin voinkin rauhassa vetäytyä yläkertaan katsomaan True Bloodia. Tässä tapauksessa halveksunta - joka tosin on hivenen voimakas sana? - on yksipuolista, koska D on nimenomaan mulle mainostanut True Bloodia.
Meillä oli yks päivä kunnon väittely wrestlingin pointista, josta ei päästy puusta pitkään, paitsi siihen että pidän tästä lähtien mielipiteet omana tietonani. Tulin itse siihen tulokseen, että urheilu ja väkisinväännetty (= käsikirjoitettu) viihde ei sovi yhteen samalla tavalla kuin näytelmädraama ja viihde. Draama miinus väkisinväännetty viihdehän on mitäkuinkin yhtä kuin reality show't. Urheilun pitäisi olla viihdyttävää sellaisenaan, ilman että siitä tehdään pelleilyä.
Tapojeni vastaisesti houkuttelee sanoa, että se on kai joku miesjuttu, tyyliin miesten Sinkkuelämää. Jota n. 85% heteromiehistä ei muuten tajua ja harva edes sietää, koska ne ei vaan ymmärrä sitä skeneä, jostain syystä. Mulla on sama probleema wrestlingin kanssa, toisaalta kuitenkin tajuan penkkiurheilun viehätyksen ja myös wrestling-teemaiset konsolipelit. Ei sillä että jaksaisin sitäkään räpellystä todistaa mutta siinä havaitsen sentään järjenhivenen.
Mutta olen sitä mieltä, että jos joku ei jostakin tykkää, vika on siinä ettei se joku sitä ymmärrä. Ei wrestlingissä, ei Sinkkuelämässä. Joten myönnän että olen tässä tapauksessa defekti.
Poltin eilen ja toissapäivänä ekat kerrat pilveä selvinpäin, ja ainakin toissapäiväinen oli vähän ilkeä kokemus koska ainoa mitä siitä tuli oli ällöttävä olo pariksi tunniksi, ja sitäkin varten piti polttaa 3 kertaa niin paljon kuin D, koska jostain syystä se vaikutti siihen voimakkaammin.
Eilen oli hauskempaa, siis kirjaimellisesti, mutta toisaalta ehkä olin vain väsynyt. Mikään ei ole niin hauskaa kuin Metalocalypse pilvessä.
No comments:
Post a Comment