Jos olisin saanut punnan joka kerta kun internetyhteysaiheiset huolet on painanut, sillä rahalla voisi jo melkein maksaa yhden kuukaudet nettilaskun. Ja jotenkin vielä tuntuu siltä, että juuri niinä kertoina kun oikeasti on välttämättömyys päästä nettiin, ongelma tapahtuu. Ehkä se tosin vaan tuntuu siltä.
Nyt T, jonka vastuulla nettilasku on, oli kysynyt Virginiltä, joka valitettavasti on meidän palveluntarjoaja, josko olisi mahdollista siirtää laskunmaksua 18. päivään. Kuulemma oli, mutta nyt meidän netti ei sitten toiminut. Onni onnettomuudessa että ehdin juuri eilen ladata True Bloodin kolmoskauden, mutta tollanen ei silti ole mitenkään piristävää.
Sitten muistin että mulla on vieläkin nettitikku, jonka ostin vastaavassa, tosin vielä pahemmassa, tilanteessa talvella. Päätin ostaa siihen lisäaikaa, ja koska se paska ei päivittynyt viiveettä, piti senkin kanssa pelleillä ja ladata aikaa/dataa turhan takia kahdesti. Ja siinä rytäkässä vaihtaa pankkikortin salasana, koska se ei sitten ollutkaan se ainoa luku minkä luulin olevan täkäläisen Visani salasana.
Salasanat on asia vitutuslistan kärkipäässä täällä. Kaikkeen on sekä password että passcode että security code, ja ne on yleensä eri numeroita joten kun yhtä näistä kysytään, on hyvin heikot mahdollisuudet tietää, mikä se tietty numerosarja tässä tietyssä tapauksessa oli. Osa on itse valittuja, osa annettuja; osa on voinut olla jollain pikkupaperilla, joita on tullut 836 kappaletta, joten on jäänyt tutkimatta suurennuslasin kanssa.
Jos salasana on unohtunut/hävinnyt/ei ole edes tietoa mikä niistä koodeista on kyseessä, pitää yleensä aina soittaa jonnekin. Jos puhelimessa ei ole saldoa enää, se onkin hauskaa. Tai jos ei pääse läpi, tai jos ei ole aikaa ja tilaisuutta soittaa aukioloaikoina.
Tossa päivän valitusosuus. Kivaa on nyt se, että täällä kevät on pitkällä, puissa lehdet ja melko lämmintä. Kuin Suomen toukokuu. Koko paikka on nyt huomattavasti vähemmän ahdistava.
Lisäksi mulla on maanantaina työhaastattelu, paikkaan joka on kuin edellinen miinus kaupustelu (makes all the difference) ja tämä on huomattavasti kauempana kotoa. Samantyylinen homma, sama palkka, tuskin paskemmat pomot, ei painostusta soittelemiseen ja tuputtamiseen, koska se ei kuulu toimenkuvaan. Sieltä on soiteltu mulle kuukausia, joten en usko että mulla on kovinkaan paljon kilpailijoita tässä haussa.
Olen jo niin epätoivoinen rahan suhteen, että tuskin voin pidellä innostustani siinä haastiksessa. Mulla on luottokorttilaskua maksamatta satkukaupalla (ei muuten ollut tarkoitus ollenkaan vinguttaa, mutta tietämättäni yhdistelmäkortissani oli credit-vaihtoehto näemmä oletuksena, mukava ylläri!), lisäksi raha on kätevä siinä, kun pitäisi päästä pois täältä. Passi on hyvä alku, muttei riitä kovin pitkälle.
Se palkkahan ei yleisesti ottaen päätä huimaa, mutta verrattuna opintotukeen ja säästöillä kitkutteluun, se on huumaava rahavirta. Siitä liksasta jää tällä vuokralla helposti £600 kuussa säästöön, ja kolmen kuukauden jälkeen sillä vajaalla parilla tonnilla pötkii jo yllättävän pitkälle. Olettaen että saan sen homman, toivonkin ettei D saa sitä Galwayn duunia, tai että siinä kestäis vähintään se muutama kuukausi, koska siedettävän työn jättäminen parin viikon jälkeen olisi sydäntäsärkevää. Niin paljon kun haluaisinkin täältä jonnekin muualle, ilman säästöjä siitä ei kuitenkaan tulisi pahemmin mitään.
No comments:
Post a Comment