Catch 22

Juhlia saamaansa työpaikkaa, jonka todella halusi ja jonka joutuu ehkä miltei samantien jättämään muuttaakseen kaupunkiin, johon haluaa muuttaa, koska poikaystävä mahdollisesti saa sieltä työn? Tämän takia en haluaisi ajatella koko asiaa, koska se on yksinkertaisesti liian kompleksinen.
Jälleen kerran reagoin ennen kuin mitään on edes ratkennut, ja vieläpä negatiivisesti, vaikka tässä tapauksessa lopputuloksessa on väkisinkin jotain hyvää, kävi miten kävi. (Ja jotain huonoa.)

Sain eilen tietää saaneeni sen työn, ja riemuittuani asiasta hetkisen sain kuulla D:ltä sen päässeen seuraavaan vaiheeseen Galwayn-duunin valintaprosessissa. Koska se on joku hyper-advanced level job eikä edes norjankielinen paikka vaan englannin-, kilpailua on todennäköisesti enemmän ja työn saaminen täten epätodennäköisempää, mutta jotenkin mulla on sellanen fiilis että se saa sen kuitenkin.
Mulla ei ole mitään Galwayhin menoa vastaan, päinvastoin, mutta juuri kun sain kalvavan työttömyyden pois niskastani, saattaakin käydä kusisesti. Tietty voisin teoriassa jäädä tänne joksikin aikaa, mutta itseni tuntien sitä kestäisi maksimissaan 2 viikkoa, ja vituttaisi koko se aika. Lähinnä koska työ ei ole enää vähään aikaan ollut se syy, miksi olen tällä saarella.
    Tätä on turha spekuloida tässä vaiheessa, mutta kuten tavallista, en voi itselleni mitään. Vaikka se saisikin sen työn, ei ole tietoa millon se alkaisi. D:n mielestä mun olisi pitänyt iloita reippaasti tästä tulevasta duunistani, mutta valitettavasti en ole siihen tarpeeksi putkiaivoinen.

Kävin maanantaina siinä työhaastattelussa paikassa, joka on melko kaukana ja jonne en osannut ilman harhailua, ja valitettavasti käytin tähän vastaostettuja kenkiä (oikeankokoiset Converset, joten kenkien sopivuudesta ja käytännöllisyydestä ei pitäisi olla kiinni). Mun ei pidä koskaan kävellä uusilla kengillä enempää kuin puoli tuntia putkeen, koska siinä käy aina huonosti. Eli se 2-3 tuntia oli aivan liikaa: nyt on kantapäät vereslihalla siten, etten voi laittaa edes sukkia jalkaan, puhumattakaan kengistä. Pätevä syy olla menemättä esim. kauppaan.