Niin totta, ja hyvä selitys sille, miksi en jaksa pysyä yhdessä paikassa yleensä kolmea kuukautta kauempaa. Se on nähty, että aloitan innolla uutta; uusi työ, uusi opiskelupaikka, uusi asuinpaikka, ja poikkeuksetta n. 3 kuukauden jälkeen alkaa selittämättömästi ottaa päähän. Luulin aina että vika oli vain kyseisessä paikassa, mutta se onkin näköjään mussa. Mikä tosin olisi pitänyt jo arvatakin, koska tätä on tapahtunut koko ajan.
Kolmen kuukauden rajapyykin ylitettyäni jaksan sitä samaa "vanhaa" oikeastaan vain sen voimalla, että suunnittelen seuraavaa tempausta, milloin se sitten tapahtuukaan.
Kolmen kuukauden rajapyykin ylitettyäni jaksan sitä samaa "vanhaa" oikeastaan vain sen voimalla, että suunnittelen seuraavaa tempausta, milloin se sitten tapahtuukaan.
Yksi vaihtoehto tietenkin olisi minimoida arjen monotonisuus jolloin huomio ei kiinnittyisi tylsistymiseen ja ahdistukseen, mutta minkäs teet kun tämä paikka jotenkin tuntuu koko ajan pienemmältä ja että kuvitteelliset seinät kaatuu päälle. Tällä hetkellä riepoo muunmuassa se, että kämppiksemme Hollannista palatessaan toi mukanaan jonkun vailla kämppää olevan maanmiehensä, joka nyt hengaa täällä pulsun elkein. Se on ihan kunnon tyyppi ja näin, mutta mua vaan ärsyttää. Pakko kuitenkin vakuutella sille että on ok että se on täällä vähän aikaa, mutta en jaksa teeskennellä kovin pontevasti enää. Kämppä muutenkin tuntuu kovin pieneltä kun kaikki on taas takaisin.
Mähän olisin varmaan jo lähtenyt muualle, ilman erästä herraa. (Sitä muuten on sattumoisin nyt juurikin kestänyt 3 kuukautta eikä ahdista ollenkaan, näköjään pätee vain paikkoihin.) Jos saisin päättää, lähtisin kai Lontooseen tai lähistölle; sitä meille jo ehdotettiin mutta kuulemma liian kallis hintataso palkkoihin nähden.
Ilman D:tä olisin todennäköisesti jo lähtenyt Englantiin, missä on runsaammat työmahdollisuudet mulle kuin täällä. Etenkin kun mua kehotettiin syksyllä paikkoja hakiessani ottamaan myöhemmin yhteyttä mikäli työt Englannissa kiinnostaa.
Lisäksi, kyllästyminen nykyiseen paikkaan on saanut aikaan jonkinlaisen illuusion koti-ikävästä, mikä taas on saanut opiskelunjatkamishaaveet nostamaan uudelleen päätään. En ole lyömässä mitään lukkoon edes ajatuksen tasolla, koska muuttujia yksinkertaisesti on liikaa tässä vaiheessa, kun ajankohtaisuuteen on vielä se 3 kuukautta. Mutta kaipa mä ne haut laitan vetämään siitä huolimatta. En periaatteessa tällä hetkellä näe kuinka se voisi toimia että lähtisin Suomeen 1,5 vuodeksi, mutta kuten sanottu, muuttujia on sen verran etten edes spekuloi tässä vaiheessa.
Tietenkin jos saisin mahtavan tai edes hieman "siedettävää" paremman työpaikan täältä, se muuttaisi melkein kaiken joksikin aikaa, mutta saa nähdä mitä täällä on edes tarjolla. Kunpa D tykkäisi työstään vähän vähemmän. Tämä on äitynyt jo niinkin lennokkaaksi, että mietin sitä ikivanhaa unelmaani käydä Australiassa pari kuukautta vaikka poimimassa jotain marjoja. Mikään ei näköjään ole tarpeeksi.
Tällä hetkellä odottelen kesäkuuta, jolloin olen menossa Suomeen ilmeisesti kolmeksi viikoksi. Ja toivon että asiat selkenee jotenkin kesän aikana.
Itseäni arjen monotonisuus ole ennen pahemmin haitannut. Viime aikoina tosin pelkkä ajatuskin esimerkiksi siitä, että olen seuraavat 3-4 vuotta kiinni täällä Lahdessa, on alkanut ahdistaa. Niin tekisi mieli vaan lähteä ulkomaille, kun se ruoho on tunnetusti vihreämpää aidan toisella puolella.
ReplyDeleteTanja
Se ruoho tosiaan aina kummasti tuntuu kellastuvan sitä mukaa mihin kulloinkin menee. Tosin tässä auttaa kummasti, kun muistelee mitä se oli jossain muualla, kun silloinkin halusi muualle ja osaa sen jälkeen taas vähän aikaa suhteuttaa. Eikä täällä oloa kuitenkaan ikuisuuksia kestä.
ReplyDeleteUlkomaille sitä aina hinkuaa, eikä siinä ole väliä missä sitä on, kun kulloinenkin olinpaikka ei kunnolla ole ulkomaata enää jonkun ajan jälkeen...