Svært lite norsk

Viikon takainen Dublinissa käväisy oli pieni 9 tunnin (plus junamatkat) vaihtelu tavalliseen arkeen. En tietenkään ehtinyt nähdä kaupungista juuri mitään muuta kuin palan keskustaa, joten se tuntuu valtavan paljon isommalta kuin Belfast; toisaalta ne kukkulat/vuoret ei näy Dublinin keskustan taustalla niin hienosti kuin täällä, mistä pisteet Belfastille.
Junamatkalla näkyi pinnanmuodostumat viimeisen päälle, ja toisaalta myös kaikki roskavuoret mitä täällä tunnutaan harrastavan. Aivan kuin käsitettä 'kaatopaikka' ei tunnettaisi ollenkaan. Sen tiedän varsin hyvin, että käsitettä 'kierrätys' ei oikeastikaan tunneta. Tölkit ja pullot kaikki vaan samaan roskikseen, kuten myös paperi. Vaikea hyväksyä.

Oli outoa mennä jonnekin missä oli pitkälti kuten täällä, mutta käytössä oikea raha, lue: euro. Myös passinhakuprosessi kävi yllättävän kivuttomasti, mitä nyt 106 euron luovuttaminen suurlähetystöön kirpaisi. Passi on ainakin nyt tulossa suoraan kotiovelle jossakin vaiheessa.

St. Patrick's Day oli ja meni, kaikesta päätellen suurin osa vietti sen juomalla itsensä miltei tiedottomaan tai ainakin muistinmenetystilaan. Paitsi minä ja D, joka ei halunnut tuhlata liikaa ennen Lontoon-reissuaan (joka alkoi eilen). Tai sitten se on vaan niin vanha ja/tai ei-St. Patrick's-mielinen ettei huvittanut.
Mitä tulee edellisen merkinnän teemaan, se sanoi yks päivä kun tuli puhetta siitä ettei se erityisemmin koe Belfastia maailman viihtyisimmäksi paikaksi, ettei tiedä miksi edes on täällä, ja pienen hiljaisuuden jälkeen katsoi muhun ja sanoi, että no ehkä on joitain syitä. Excusez-moi, monsieur, kumpikohan meistä on töissä ja kumpi ei, mä en ole mikään ankkuri tässä.

Nyt sitten tuli puhetta tulevaisuudesta, ja kuten olin ounastellutkin, lähinnä vuonomaahan muuttamisesta. Koska olin jo spekuloinut asialla keskenäni, ajatus ei tullut karmaisevasti puskista. Mulla ei ole mitään Norjaan muuttoa vastaan - suurin kysymysmerkki on kieli; skandinaviskani tasossa on tällä hetkellä parantamisen varaa norjan ja eritoten puhutun norjan osalta, mikä vaikeuttanee työnsaantia huomattavasti. Olen tosin aloitellut systemaattista kielen opettelua netissä.
Melkeinpä eniten mua Bergenissä houkuttelee (pohjoismaiseen sivistyneeseen tapaan lukukausimaksuton) yliopisto, jossa on myös vuoden mittaisia koulutusohjelmia, mikä soveltuisi mun äärettömälle pitkäjänteisyydelle varsin hyvin. Niin kauan kun mulla ei ole minkään valtakunnan (kirjaimellisesti) papereita mistään koulusta, en voi olla tyytyväinen saavutuksiini.

Se hollantilainen on muuten edelleenkin täällä, 1,5 viikkoa sen jälkeen kun sen piti lähteä. Perin kiehtovaa touhua, en usko että se lähtee kulumallakaan, ennen kuin näen. Se siivoaa keittiön päivittäin oma-aloitteisesti, kokee ilmeisesti sen velvollisuudekseen koska ei maksa vuokraa eikä mitään.