Koska siltä täällä näyttää ja tuntuu. Voisin ruveta kilpailemaan Johanna Tukiaisen kanssa ton edellisen merkinnän sisällön perusteella, mutta se ei tässä ollut ollenkaan tarkoituksena.
Suomeksi kirjoittamisessa on jonkinlainen kynnys mitä englanniksi kirjoittamisessa ei ole, vaikkakin nyt tätä ymmärtää huomattavasti pienempi osa populaatiosta kuin aiemmin.
Tällä hetkellä olen työtä etsivä, huomattavan kielitaitoinen nuori ihminen Belfastissa enkä tiedä kuinka kauan jaksan olla täällä. Riippuu täysin siitä, kuinka kauan kumppanini jaksaa tätä, ja huomioiden ettei sekään mikään suurin fani ole, en osaa sanoa.
Mulla oli joku suunnitelma aloittaa opiskelut Suomessa uudestaan keväällä 2011, tämä siis siinä vaiheessa kun muutin Saksasta tänne syksyllä. Englannin kääntämistä, hyväksiluetuttaa vanhat opinnot, valmistua vihdoin edes kandiksi noin vuodessa. Ehkä ekaa kertaa koskaan mulla ei ole mitään suunnitelmaa enkä tiedä mitä aion tehdä.
Into kääntämisen opiskeluun yliopistossa loppui siihen, kun sain tietää että kuka tahansa pystyy saamaan virallisen kääntäjän pätevyyden kokeen kautta. Mitkä määrät kaiken maailman amatöörejä pyöriikään ympäriinsä, kun virallinen pätevyys on saavutettavissa noinkin helposti. Tiedän jotain kääntämisestä yliopistossa oppimani sekä terveen verbaalisen maalaisjärjen perusteella. Ehkä mä vielä teen sen hemmetin kokeen, ja ryhdyn aktiiviseksi freelanceriksi. Tykkään kääntämisestä enkä ole onneton siinä. Pitäs vaan päästä eroon tästä saamattomuudesta, kun roskienkin ulosvienti on vähän liikaa.
Meidän jätehuoltosysteemi on yksinkertaisesti säälittävä, ja täällä ei tunneta kierrätystä. Joskus tuntuu vaan siltä, että paras hankkiutua sivilisaation pariin asap. Tämä täällä on jotain muuta.
No comments:
Post a Comment