Eksperimentti

Päivät vilisevät niin, ettei kerkeä oikeastaan mitään. Oravanpyöräelämä, tämän takia harrastan maksimissaan kolmen kuukauden putkia yhdessä työssä. Tulevilla säästöillä seuraavaksi Havaijille elämään kädestä suuhun (koska lentoonhan ne rahat uppoaisi).

Mulla alkoi tänään kokeilu nimeltä "ei gluteenia", koska erinäisten riesojen ja nyttemmin jopa tuskallisuuksien jälkeen tulin ajatelleeksi, että saatan hyvinkin olla keliaakikko. Lähes koko oireiden kirjo löytyy, ja keliakian koko potentiaalinen oirelista selittää miltei kaiken sen hyvin epämääräisen, mistä mulla on ollut ilo nauttia viime kuukaudet. Osaa oireista on esiintynyt ajoittain jo vuosia.
    Kuulemma jo muutamien päivien täysviljattomuuden jälkeen muutos on huomattavissa; odotan. Tiedän että pitäisi mennä lääkäriin diagnoosia varten ennen kun muuttaa ruokavaliota ja yadayada, mutta tilanne on eri, kun ei ole rekisteröitynyt millekään lääkärille täällä (en edes tiedä voiko rekisteröityä ilman National Insurance Numberia, jota mulla ei vieläkään ole), lisäksi töistä on niin helvetin vaikea olla poissa koeajalla (goddamn corporate assholes, one day I will feed you your cubicle), ja mihin kahden kuukauden päähän sen ajan edes saisi. Melkoinen noidankehä koko homma. Niinpä kokeilen ominpäin, jos homma toimii, asia on melko lailla sillä selvä.
    Toivoisin niin että mulla olisi tämä sairaus, joka tekee kaiken parhaan, kuten pizzan ja pastan, syömisestä mahdotonta tai vaivalloista kun pitää löytää gluteeniton versio - mutta jos sillä lähtee kaikki mystiset oireet joista osa on ollut seurana jo vuosia, se on sen arvoista.

~~

Mulla alkoi tursua Suomen lätkämestaruus korvista jo noin 1,5 päivän kuluttua, koska se lähti jotenkin täysin tassusta. Enkä edes tarkoita tolla juhlakalujen julkista kännäämistä vaan lehdistön alakoululaista käyttäytymistä alusta alkaen. ("Hotellin respa: "Onko Koivua näkynyt?" " - otsikko jommankumman iltapäivälehden nettisivulla. En vieläkään ymmärrä pointtia, vaikka luin "uutisen" alusta loppuun parikin kertaa.)
    Suurimmalla osalla esimerkiksi uutissivustojen kommentoijista tuntui säilyneen se "Suomi on uusi maailmanmestari - HEI!" -meno kauemmin kun itselläni, jolla sitä kesti noin 3 tuntia yhteensä, laimeahkona. Sen jälkeen koko homma alkoi näyttäytyä vain sinä mitä se lopulta oli, eli melko satunnaiset henkilöt sohimassa kumimöykkyä tolppien väliin kansallisuuksien mukaan. Itse osasin joskus tempautua mukaan, enää näemmä en. Ehkä olen vaan kade niille jotka osasi juhlia tätä kuin se olisi oma henkilökohtainen saavutus.